Kiitokset miehelleni!

Viikko sitten heiluttelin Jonille divaanilta nimetöntäni samalla kun sanoin viikon päästä olevan ystävänpäivä 😉 Herra purskahti nauruun virneilylleni ja keskustelu jäi siihen, muru ei paineita kyllä mä jaksan odottaa. Rakennetaan ensin talo valmiiksi ja siinä jos jossain vasta sitoudutaan. Moss on jo sitonut meidät tiiviimin yhteen, kumpikaan ei eron hetkellä suostuisi luopumaan pojasta <3 Siitä tulisi verinen taistelu, mutta toivottavasti näitä ei tarvitse koskaan miettiä. Toisaalta elämästä ei koskaan tiedä. Menipäs tämä aloitus nyt ääripäästä toiseen 😀

Olen niin kiitollinen ystävistäni, jotka tukevat minua kaikissa elämäni käänteissä ja uskovat omien unelmiensa lisäksi myös minun unelmiini. Itselläni ei ole kuin muutama ystävä kehen tukeudun ja kerron syvimmätkin salaisuuteni. Luottamus ei ole itsestäänselvyys vaan se pitää rakentaa palapalalta, mutta kun sen saa ei mikään pysty tulla väliin. Olen nimittäin ”leijonaemo” ja suojelen ystäviäni parhaalla mahdollisella tavalla. On sitä nuoruudessa joutunut käsirysyynkin, kun on halunnut omiaan puolustaa. Huh tempperamenttini on ollut liekeissä nyt jälkeenpäin ajateltuna.

Parisuhde. Joni on minun parasystäväni ollut vuodesta 2014. Meillä on ollut kivikkoista, mutta perkele olemme raivanneet tiemme tähän pisteeseen missä meillä on rakkain karvainen lapsi, rakennamme taloa ja muutenkin elämä on suhteellisen tasapainoista yhdessä. Minun parasystäväni on tukenut minua ihan kaikessa mihin olen ryhtynyt, ei yhtäkään kyseenalaistusta ole tullut vastaan kun puhumme unelmistani. En tarpeeksi usein kiitä, että hän seisoo muurina ympärilläni, tukee kun sitä tarvitsen, mutta potkaisee myös eteenpäin kun olen jämähtämässä. Meillä on nauru raikaa päivittäin ja sitä rakastan yli kaiken, hän saa minut nauramaan ja samalla pidentämään ikääni<3 Kiitos siis kun kestät kaikki luonteenoikkuni, ymmärrät väsymykseni ja itsekkään elämäntavan jota tällä hetkellä elän. Kiitos kun elät sit kanssani.

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille!