Vain lapsien saanneilla on oikeus valittaa?!

Tuli pöyristynyt olo, kun sain lukijalta kommentin, joka käsitteli helppoa elämääni… Ensinnäkin haluan opettaa jokaiselle yhden asian, jonka itse olen ymmärtänyt vasta hiljattain. Jokaisen ihmisen tunne on TOSI! Et pysty lähteä vähättelemään kenenkään tuntemuksia, koska et voi mitenkään tietää miltä vastapuoleisesta ihmisestä oikeasti tuntuu. Siksi minusta on pöyrityttävää, että kukaan pystyy tulla sanomaan mikälainen minun elämäni on näiden lyhyiden kirjoitusten perusteella. En todellakaan kirjoita tänne kuin 20% elämästäni ja kaikki muu on yksityistä, jotka pysyvät vain lähipiirissäni.

Totta on, että elämäni näyttää ja onkin suhteellisen helppoa, niinkuin tämä kahden lapsen äiti tokaisi. Miten minulla voi olla haasteita vaan koiran kanssa? Meidän elämässä tapahtuu tänä keväänä paljon, jotka vaativat ihan oikeasti meiltä paljon ponnisteluita ja todella pitkää pinnaa. Jos sinulla kahden lapsen äidillä ei ole koskaan koiranpentua ollut et voi tulla sanomaan minulle miten haastavaa sekin voi olla..

Ensinnäkin talonrakennus projekti ei todellakaan ole mikään peace of cake! Me rakennamme sen itse, ainoastaan yläkerran raamit tulevat talopakettifirmalta, joten siinä on paljon muutuvia osia ja vieläkin enemmän stressiä! Kuitenkin se on ollut meidän oma päätös ja halu lähteä kyseiseen projektiin, koska haluamme rakentaa unelmiemme talon, mutta se ei tule helpolla! Siihen on jo nyt vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä!

Meidän rakas karvalapsemme on todella villiä sorttia. Aamulla ensimmäisenä ja yöllä viimeisenä saat katsoa mitä kenkää/listaa se syö ellei roiku sukassa kiinni ja murise. Niinkuin joku ihana kommentoi, että pahin on vasta edessä eli murrosikä. Pomerian on rodultaan seurakoira ja kirjaimellisesti hänelle pitää pitää seuraa ihan jatkuvasti, Moss ei leiki yksin vaan häntä pitää viihdyttää. Niin ihanaa kuin se onkin on se myös välillä raskastakin. Yritämme kasvattaa hänestä kunnon poitsua ja se vaatii todella paljon koulutusta ja pitkää pinnaa! Myös Moss on ollut meidän yhteinen päätös, että haluamme hänet. Joten en valita missään nimessä kunhan haluan kertoa teille, jotka ette tiedä mitä pentuvaihe tarkoittaa.<3

Minulla on myös vielä kisadietti, joka viikko viikolta menee raskaammaksi. Tulee päiviä, kun jalat painaa tonnin ja jokaikiseen paikkaan särkee. Myös näinä päivinä minun on annettava energiani treeneille 110% ja vähintään yhtäpaljon Mossin opettamiseen ja viihdyttämiseen. Nälkä on välillä niin kova, että vatsaan sattuu no silloin tietää ainakin, että kunto menee eteenpäin. Myös tämä on ollut meidän yhteinen päätös, että menen vielä kerran kisaamaan, joten en valita kerron vain teille pienen osan tästäkin mitä se joskus on!

Uusi työ. Olen nyt ollut reilu 2kk JM Suomella töissä ja aika on mennyt kuin siivillä. Tällä hetkellä osaan vain murto-osan omasta vastuualueestani, joten haluan panostaa kaiken oppimiseen todella paljon. En ole koskaan viihtynyt missään työssä niin hyvin kuin täällä, onnenkantamoinen! Oppiminen vie energiaa ja työni on super tarkkaa, joten skarppina pitää olla.

Tässä on siis osa elämästäni, jonka takia välillä tuntuu etten jaksa mitään ylimääräistä kuten kodin siivous.. En siis sano elämäni olevan rankkaa ja toivon ettei kenenkään tarvitsisi kokea niin, on vain eri elämänvaiheita, jotka tuottavat enemmän tai vähemmän stressiä. Niistä mennään yli ja tulee taas uusi vaihe elämässä. Kyllä niiden lapsienkin kanssa ainakin toivottavasti on myös hyviä hetkiä? Näin olen ainakin ymmärätnyt, joten miksi siitä tehdään aina niin suuri numero? Eikö sekin ole usein oma päätös, että haluaa hankkia lapsia.. Ainakin minulla tulee olemaan!

Tulipas tästä pitkä tarina, jonka yksi sanoma on se: älä vähättele kenenkään tunteita, kun et voi tietää miten toinen ihminen kokee asioita!

Ja me haluamme myös lapsia tulevaisuudessa, mutta en halua niitä tehdä siksi, että minulla olisi ”oikeaa” valittamisen aihetta.

<3: K