Se oli siinä..

Pakko se on vaan asennoitua siihen, että arki alkaa ja rytmi muuttuu! Heräsin äsken klo 12.00 ja myönnettävä on, että ahdisti. Lomamme Rodoksella oli varmasti yksi parhaimmista. Nauroimme jatkuvasti ja elimme kirjaimellisesti hetkessä. Osasimme siis ottaa lomasta kaiken ilon irti ja se jos mikä laittaa miettimään miten tästä arjesta selviää kaiken tuon ihanuuden jälkeen. Tämä tunne on myös varmasti monella muulla, joka palaa loman jälkeen työelämään.

Ehkä pientä ahdistusta aiheutti myös se, että tämä koko viikonloppukin on ollut aivan huippu. Perjantaina tulimme tosiaan aamuyöstä kotiin ja illalla olimme ystäviemme kanssa ulkona. Eilen taas olimme koko illan herkuttelemassa ystäviemme luona ja pelasimme korttia. Äsken herätessäni tajusin, että vaatekaapin ovi ei mene edes kiinni, koska pyykkivuori on vallannut koko huoneen. Laukut on purkaamatta ja koti pitäisi muutenkin hinkata lattiasta kattoon. Mikäs sen mukavampi tapa viettää loman viimeinen päivä, kuin laittaa koti kuntoon 😉

Toisaalta olen todella innoissani ja toisaalta minua pelottaa tuleva. Pitäisi oppia vaan nauttia hetkestä myös täällä kotona, eikä suunnitella niin paljon tulevaa. Elämä muuttuu jatkuvasti ja on pysyttävä remmissä mukana ja muuta sen mukaan. Olen kuitenkin onnellinen, että saimme viettää nuo kaksi viikkoa yhdessä ja kyllä niitä lomia vielä tulee jatkossakin. ”On palattava, jotta voi lähteä uudestaan”.