Vauvakuume!

Valehtelisin jos väittäisin hormoonitoimintani olevan täysin ok tämän kisaprojektin takia. Minulla on aina kuukautiset jääneet pois noin 1kk ennen kisoja ja näin kävi myös tällä kertaa. Moni siellä varmasti nyt sydän syrjällään taas miettii miten hullua hommaa tämä on, mutta mikä kilpaurheilu ei olisi, jossa tarvitsee viedä fyysinen kunto äärirajoille.

Onnekseni nämä ihanat kuukautiset tulevat aina melkein heti kisojen jälkeen takaisin ja palautuminen voi näinollen myös sen suhteen alkaa. Sitten itse otsikkoon…

Lähinnä meitä kotona huvittaa, kuinka minulla voi olla näin hirveä vauvakuume, vaikka hormoonitoimintaa ei tällä hetkellä juuri olekaan. Sisäiset äidinvaistot nousevat Mossin myötä ihan next levelille ja nään vauvoja kaikkialla, eli ehdottomasti haluan joskus äidiksi. Milloin se ”oikea” ajankohta sitten on jää nähtäväksi. Ainakin yksi talo pitäisi rakentaa, johon kyllä mahtuu isompikin perhe asumaan. Moni ystäväni on saanut lapsen tai on juuri nyt raskaana ja senkin takia varmasti täälläkin suunnalla kello on alkanut tikittämään. Toiselta kannalta kun lähtee asiaa miettimään vaatii se todella paljon, herranjestas sitten ei enää mennä ja tulla miten sattuu vaan kaikki menee sen pienen ehdoilla. Olemmeko kuitenkin liian ”itsekkäitä” vanhemmiksi, koska tykätään myös tehdä täysin omia juttujamme ja lapsen tulo kyllä rajoittaisi moniakin menoja. Näitä on pähkäilty.

Nuorempana ajattelin tämänikäisenä olevani jo äiti, vaikka olenhan minä karvaisen lapsemme <3. Tässä sitä  ollaan aika rasvattomassa kunnossa, jota on narsistisesti rakennettu, hah! Täytyy hattua nostaa nille lajissa kilpaileville, joilla lapsi/lapsia on! Voisin väittää etten itse siihen pystyisi, on kauhea morkkis jo nyt, kun Mossista joutunut olemaan paljon erossa.

Näissä tunnelmissa on hyvä lopetella tämä päivä ja alkaa iltapuuhiin ennen nukkumaan menoa.