Onko tullut yhtään kehitystä?

Pentuarki rullaa hyvin, vaikka eilen tuli ensimmäinen hetki jolloin olin epätoivoinen. Moss päivä päivältä näyttää enemmän luonteenlujuttaan ja iltahepulin tullessa on vanhemmat huulipyöreäni mitä pitäisi tehdä. Meillä rakastetaan roikkua varpaissa ja välillä purra tosi kovaa. Olemme päättäneet ottaa jäähyt käyttöön näiden hepulikohtausten tullessa. Hyvin on toimineet, koska hetken hän vinkuu omassa kehässään ja sen jälkeen tuleekin uni. Ihan niinkuin lapset, kun ollaan yliväsyneitä tapahtumat ovat sen mukaisia. Nyt olemme oppineet jo tunnistaa oma nimi, tuoda lelu ja mikä tärkeintä EI- sana on jo hallussa. Pennun kanssa, kun ei joka hetki voi sitä sanaa käyttää on upeeta, että näinkin nopeasti hän tottelee kieltäessä. Tosin pienen hetken päästä se on jo unohdettu, jos väsymys painaa <3

Snäpissä :kseuna pystyy seuraamaan meidän perheen elämää <3

Joni on aina aamut töissä ja minä illat, joten poitsu ei joudu olemaan kuin 3h yksin näin aluksi. Toki käymme kummatkin 1,5h reenit tekemässä lisäksi. Se onkin ollut aluksi vaikeaa jättää yksin, mutta tänään huomasin sen olevan vain hyvä juttu meille kummallekkin. Hän nukkui sen ajan ja minä sain kaikki omat energiat purettua jalkatreeniin.

Sitten itse aiheeseen. Olemme valmentajani kanssa päättäneet aloittaa kohtapuoliin pikkasen kiristelykautta, eli aletaan katsomaan mitä sieltä alta kuoriutuu. TÄTÄ ODOTAN JO INNOLLA. Nyt on ollut todella kovia treenijaksoja ja ruokaa koneessa niin pirusti, että ihme on jos mitään ei matkaan ole tarttunut. Tarkotus oli panostaa ylakroppaan ja takareisiin, jotta saisi paremman X-mallin.

Eka pose kohta kahteen vuoteen 😀

Itse on vaikea sanoa onko mitään tapahtunut, mutta fiilis on ainakin joka treenien jälkeen ollut kaikkensa antanut. Se on pääasia ja silloin voi olla itse itsestään ylpeä. Jos tietää jokaisen sarjan, jokaisen toiston tehneen loppuun asti niin nappiin on mennyt. Nyt vielä muutama viikko näin ja viikonloppuna mennäänkin rakkaan kummipoikani luo koko perhe yökyläilemään. Ehkä siinä samalla suunnittelemme Villen kanssa miten jatketaan 😉