”Mä en koskaan pystyisi tohon”

Kun mietin 18 vuotiasta Kristaa olen oikeasti huulipyöreänä miten paljon olen muuttunut. Silloin parasta viikonlopuissa oli baareissa juokseminen ja darrassa syöpöttely (kärjistetysti). Nyt parasta viikonlopuissa on kotona oleminen perheen kanssa ja leffojen katselu. Samalla kun puhelin on äänettömällä! Nykyään pidän puhelinta itseasiassa jatkuvasti äänettömällä, koska sosiaaliset taitoni alkavat hiipua dietin edetessä. Kuulostaa kauhealta, mutta en jaksa enään ”turhanpäiväisiä” höpötyksiä. Ne lähinnä alkavat ärsyttämään. Viestejä on kiva vaihtaa, kun aika on oikea eli yleensä aamuisin. Työpäivän jälkeen sulkeudun omaan kuplaani, jossa keskityn tulevan illan treeniin.

Tämä kuva otettu 4 vuotta sitten. Vain vuosi sen jälkeen kun luulin etten koskaan pystyisi diettaamaan kisakuntoon!

Ennen Krista olisi tänä aikana ottanut 20 selfietä ja katsonut kaikki someapit läpi ettei vaan mistään jäisi paitsi. Nykyään some aiheuttaa vaan päänvaivaa.

Mikä muutti minut ja mistä olen saannut näin pitkän pinnan mikä minulla tällä hetkellä on? Pitkää pinnaa tarvitaan tämän harrastuksen parissa, koska mikään ei tapahdu hetkessä. Yleensä kun muutosta alkaa tapahtumaan sitä ei edes itse huomaa, joten on oltava kovapää ettei se hajoa. Olen etsinyt vastausta ja olen myöntynyt siihen, että minulla on ollut nuorempana tarve miellyttää ja tulla hyväksytyksi. Varmasti monelle nuorelle naiselle tämä on tuttu ilmiö. Ei sitä välttämättä itse tunnista kuin vasta jälkikäteen. Olin pyöreähkö teini, koska olin lopettanut telinevoimistelun, enkä oikein löytänyt mitään vastaavaa lajia, joka kiinnostaisi yhtä paljon. Tottakai tällöin tyttö alkaa turpoamaan ja selluliittiä löytyi myös käsistä reisien ja pyllyn lisäksi. Huono itsetunto ajoi minut vain ulkonäön takia salille, silloin en miettinyt tuoko se minulle hyvää oloa myös fyysisesti.

Aloin käymään salilla siis ihan pelkästään pyöreän pakaran toivossa. Halusin vielä joskus olla fitnessmalli! Saavutin sen ja miten se muutti elämääni? Ei niin mitenkään 😀 Vaikka on nyt tasan 10 vuotta salilla käyneenä pakara himpun verran on pyöristynyt, samalla kun olo on entiseen verrattuna 110% parempi. Muistan kun töissä lounaaksi söin kaupan valmisruokia ja ajattelin niiden olevan terveellisiä. Samalla ihmettelin ainaista väsymystäni.  Nyt vasta takautuvasti tajuaa oikean syyn.

Nuori Krista sanoi ensimmäisen ruokavalion nähdessään ”en koskaan voisi syödä pelkästään näin puhtaasti”. Minulla meni valehtelematta 1 vuosi ennekuin opin tykkäämään kanasta ilman uppopaistamista, perunasta ilman voita yms. yms. Vihanneksia aloin syömään vasta ensimmäisellä kisadietillä, kun oli niin nälkä. HAH!

Tämä teksti perustuu ainoastaan siihen, kun monesti kuulee ”minä en koskaan pystyisi tuohon”. PYSTYT, koska minäkin pystyin! Samalla tavalla minä sanon korkeasti koulutetuille ihmisillä ”en olisi ikinä pystynyt lukemaan itseäni lakimieheksi yms”. C’moon tottakai olisin pystynyt jos sitä tarpeaksi paljon olisin halunnut! Se on päästä kiinni piste.

<3: Kribi