Payback time!

Valehtelisin jos väittäisin, että olen tehnyt tämän kaiken yksin. Toki kaikki treenit olen itse vääntänyt, mutta niisäkin olen saanut useasti ystäviltäni tai Jonilta sparrausta! Minua alkaa itkettämään, kun edes ajattelen kuinka paljon Jonin tuki ja ymmärrys on vaikuttanut tämän kisakauden mahdollistamiseen. Ilman häntä, suurinta tukipilariani tämä ei todellakaan olisi ollut mahdollista, ei ainkaan stressittömästi. Tämä kisakausi on ensimmäinen, jolloin en ole stressanut, en mistään kisoihin liittyvästä. Toki minulla on suomen parhain valmentaja, joten mitä siinä sitten itse lähtisi hötkyilemään!

Siviilissä elämä on sujunut kuin tanssi, ei mitään murhetta. Töissä viihdyn paremmin kuin koskaan, ilmapiiri on mitä mainioin ja työnkuva kehittyy jatkuvasti kun opin uutta ja saan enemmän vastuuta. Juuri siis sitä mitä olen aina halunnut! Työkaverini myös kannustavat minua hurjasti kohti kisoja ja ovat kiinnostuneita. Minulle on pääasia se, että he ymmärätävt tämän olevan minulle tällä hetkellä todella tärkeä projekti eivätkä kyseenalaista mitään siihen liittyvää. Ystävät rakkaat ymmärtävät täysin miksi minua ei enää näy missään, jos minusta ei kuulu he tietävät että kaikki energiani ovat kuluneet. He myös tietävät sen, että kisojen jälkeen meillä on paljon yhteistä aikaa luvassa ja Krista is back!

Vanhempani ovat minun lapsuudestani saakka seuranneet kilpaurheilu-uraani, he tietävät tämän olevan viimeinen koitos pitkään aikaan ja antavat minulle siihen rauhan ja suuren tuen. Ovat hoitaneet Mossia, kun olemme apua tarvineet ja kisaviikonloppuna poika meneekin Mymmilään, koska me yövymme hotelissa koko viikonlopun. Toki olisimme voineet olla kotona, koska Kulttuuritalo on 5km päässä, mutta haluan panostaa. Haluan kisaviikonloppuna pois arjesta ja nauttia hotellilakanoista, toki suurin tuki ja turva on viereisessä huoneessa: Karla ja Ville. Pystymme seuraamaan kuntoa, sekä tiedän tarvitsevani parasta ystävääni ja hänen viisaita sanojaan ennen nukkumaan menemistä.

Nyt voidaan jo sanoa, että ensi viikolla se on menoa! En malta odottaa, mutta toisaalta nyt nautitaan jokaisesta päivästä kun kunto menee kohisten eteenpäin. Pian tämä kaikki on ohi, jota jatkossa vain voi muistella hymyssä suin. Minä tein sen! Marraskuussa Villen sanoma kuului ”tästä tulee henkisesti ja fyysisesti rankin kisapreppi”, tuolloin minua ja Jonia kumpaakin alkoi vähän jännittämään miten tästä selviämme! Joni on pitänyt pään pakastimena, kun minulla on tullut väsymys kiukku. Mies, joka tiedostaa kaikki ”kohtaukseni” johtuvan ainoastaan väsymyksestä eikä ota tuulta alleen ja ala taistelemaan pitäisi antaa hänelle pokaali ”maailman paras tukija”. Kyllä olen hänelle ison palveluksen velkaa, mutta payback time varmasti tulee nyt kesällä, kun 24/7 rakennetaan. Siinä aivan varmasti väsyy samallatavalla ja silloin minä tuen.

Sanotaanko näin, että elän tällä hetkellä unelmaani eikä mikään voisi olla paremmin!

kristaseuna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta