Neljässä päivässä 8 treeniä!

Mä selvisin! Kieltämättä viimeviikon alussa jo aloin valmistautumaan pääsiäisen koitokseen, joka ei tosiaan tulisi olemaan helppo! Nyt siitä kunnialla suoriutuneena voin sanoa, että olin oikeassa. Kahdeksan kovaa salitreeniä neljään päivään! Tänään aamulla sängystä noustessani eivät jalat meinanneet kantaa, kun olo oli kuin rekan alle jäänneellä x2. Eli aivan kauheat lihassäryt koko kehossa, no ihmekkös tuli tehtyä jäätävän kovia treenejä, jotka kestivät 1,5h-2h per treeni.

Oikeastaan en muista koko pääsiäisestä mitään, tosin ei tässä ole paljoa muistettavaa. Jokaisena aamuna olen itsestään herännyt klo:08.00 siitä Mossin kanssa nopea aamulenkki, aamupala naamaan ja salille. Kotiin päästessä treenin jälkeinen ateria ja suoraan sohvalle nukkumaan. Ilman Jonia tämä maximaalinen palautuminen ei olisi ollut mahdollista, koska hän on pojan kanssa lähtenyt kotoa pois, jotta mamma on saanut päikkärit nukutuksi.

Kädet ottaneet mukavasti osumaa:D

Salille takaisin klo:16-17 ja kotiin päästessä rojahdus sohvalle aivan kuolleena. Toisaalta olen nauttinut tästä, koska loppu häämöttää! Tiedän jo nyt, että viimeisen puolen vuoden aikana olen antanut itestäni kaiken mahdollisen ja muutaman viikon päästä katsotaan mihin se riittää. Tuomarit sen päättävät ja lineup sen määrittelee. Kaikkeni olen kuitenkin tehnyt!

Huomenna on määrätty lepoa ja keskiviikkona taas tankataan, jes! En olisi uskonut herkistyväni tänään salilta lähdettyä, mutta näin kävi. Tiesin, että annoin kaikkeni tälle pääsiäiselle ja tajusin myös sen, että ensi pääsiäisenä on aivan eri kuviot.

Toivottavasti te nautitte vapaista minunkin puolestani ja ihanista säistä mitä itse katsoin sisältä käsin <3

kristaseuna

2 vastausta artikkeliin “Neljässä päivässä 8 treeniä!”

  1. Tsemppiä loppuun! <3 Itseasiassa hyvin herätteleväkin postaus, koska itse, ihan tavan tallaajana, ja vielä massaakin kasvattavana nuorena naisena olen nyt vedellyt monia päiviä putkeen, tupla- jopa triplatreenejä, kun työnkin puolesta tulee ohjauksia. Ei sitä edes huomaa, ettei tarvisi joka päivä vetää kahta treeniä, ja kroppakin pysyy menossa mukana – mutta ei kovin pitkää tätä tahtia. Pikkusen sais omaankin touhuun laittaa jarrua peliin, että kehitystä kerkeää tapahtumaan, ja että olisi edes mahdollista saada energiaa alas yli kulutuksen!

  2. Tiedän useita HC bongaajia, ja heitä kuunnellessa ei oikeasti tule oloa, että heitä motivoisivat kokemukset vaan nimenomaan pisteet. Lennettiin sinne päiväseltään hakemaan piste, saattaa joku sanoa tai kertoa, miten ajavat 15 tuntia päivässä kolme viikkoa ympäri Amerikkaa, että saisi kerättyä mahdollisimman monta osavaltiota. En kiistä, etteivätkö nämäkin olisi jonkinlaisia kokemuksia, mutta niitä eivät taida motivoida kohteet ja kokemukset vaan nimenomaan pisteet. Keskusteluissa nousee aina esille se, mitä puuttuu. Mihin pitää mennä seuraavaksi, että saisi sen ja sen pisteen. Kuten postauksessa kirjoitin, en vain pysty tällaista ymmärtämään, koska tuntuu, että maailmalta voi saada niin paljon, kun sitä tutkii avoimin mielin ilman ulkoisia tavoitteita. Luokittelu tosiaan kuuluu olennaisena osana ihmiseen, ja bongaaja ei bongaaja-jaottelussa en halua kenenkään ajattelevan minun kuuluvan bongaajiin, koska minulle sillä on niin negatiivinen kaiku. Mutta tosiaan tämä on ihan vain mielipiteeni. En osaa selittää, miksi suhtaudun bongaamiseen niin negatiivisesti. Kirjoitinkin, että se on minulle kuin henkilökohtainen loukkaus, että minulle rakkaalla maailmalla on joillekuille vain välinearvo. Tällä perusteella minut ehkä luokitellaan kategoriaan vähän kajahtaneet, mutta sekin sopii. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta