”Bikineiden välistä rehotti kunnon puska”

Itkuhan tässä tulee silmään, kun lueskelin edellisen postauksen kommentteja, kiitos teille niistä! Kyllä se kummasti alkaa motivoimaan, kun tietää siellä olevan edes muutama tyyppi, jotka haluaa kuulla mitä tänne kuuluu! Siispä voisin vähän avata teille tämän hetken fiiliksiä. Nyt on tosiaan enään neljä viikkoa kisoihin ja nämä vikat viikot ovat niin henkisesti kuin fyysisestikkin minulle rankkoja. Toisaalta odottaa, että pääsisi jo lavalle, mutta jokin myös takaraivossa sanoo ”mitä sitten meinaat tehdä”. No tekemisestä ei tosin ole puutetta, mutta samanlainen kurinalaisuus, kun loppuu saatan tipahtaa taas hetkeksi tyjään oloon. Onhan minun matkani kisoihin alkanut virallisesti jo viime elokuussa. Silloin aloitimme Villen kanssa kovan työn, kohti Fitness Classikia 2018. Hui en uskalla edes laskea kuinka monta sataa treeniä sinä aikana on tullut tehtyä, mutta tulosta olemme tehneet sen tiedän!

Tämä viikko on mennyt aivan umpisumussa. Meillä on töissä tällä hetkellä todella kiire ja se onkin saanut puristettua suurimmat energiat tästä likasta pois. Iltaisin salille menessä on meinannut itku tulla, että mitähän tästä nyt tulee. No rehellisesti sanottuna eilen teinkin dietin p*skimman reenin, ei yksinkertaisesti painot nousseet ja olo oli todella heikko. Kotiin päästyäni rojahdin vain kauheassa morkkiksessa sohvalle, kun en jaksanut kuin halia meidän Mossia. Ulkoilut lähinnä on herra J hoitanut, koska minulla ei vain energiaa enää ole pitkille lenkeille. Luojan kiitos saan tukea ja ymmärrystä kotona ja saan jakaa tätä fiilistä, koska muuten tulisin hulluksi!

Viime yönä näin ensimmäisen painajaisen koskien kisoja. Olin bäkkärillä ja kaikki tytöt kutsuttiin jonoon lavan taakse, siinä jonossa huomasin ettei minulla ole kisaväriä, olen unohtanut käydä meikissä ja kaikki karvatkin on ajamatta!! Bikineiden välistä rehotti kunnon puska, hah! Tämä sama uni jatkui koko yön, siis uudestaan ja uudestaan. Kun vihdoin herätyskello soi tuli kyllä tippalinssiin onnesta, kun se oli vain unta.

Vaikka jotkut sanookin, että ei tämän pidä olla kärsimystä enkä niin väitäkkään, mutta kyllä minä ainakin välillä olen todella diettioloissa iltaisin. Toisaalta jos en olisi en kokisi varmaan samalaista fiilistä ”nyt olen ainakin antanut kaikkeni, enempään en olisi pystynyt”. Joillekin se kisakunnon saavuttaminen on vain niin pirun helppoa ja toisille ei! Minulla nämä viimeiset kilot ovat todella tiukassa ja sen takia nytkin olen maanantaista saakka ollut ketoosissa. Huominen iltapuuro ja varsinkin lauantain tankkauseväät saattavat maistua pirun hyvälle!

Yritän kirjoitella teille nyt enemmän, koska olemme lähellä H-hetkeä ja nyt niitä eri tuntemuksia vasta alkaa tulemaan <3

kristaseuna

2 vastausta artikkeliin “”Bikineiden välistä rehotti kunnon puska””

  1. Mä en kisaa samassa lajissa kuin sinä, mutta itsekin rojahdan työ+treenipäivän jälkeen sohvalle kun vihdoinkin illalla pääsen kotiin, eikä kyllä riitä energiat muuhun kuin oleelliseen. Mutta ajattelen sen niin että se on valinta mitä teen että haluan kisata ja silloin ei ole energiaa kaikkeen, jos olisi niin olisi treenit jäänyt vajaiksi teholtaan. Ei niin että ”jos väsyttää niin kärsii liikaa ja se on väärin”, vaan kuuluu asiaan ettei jaksa rillutella ja tehdä enää ylimääräisiä asioita 😀

    • Juurikin näin! Kovasti tsemppiä sinnekin vielä loppu rutistukseen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 18
Tykkää jutusta