Luovuttaminen on aina vaihtoehto

Viikonloppuna meillä tuli puheeksi kotona ”mitä jos vain luovutettaisiin”. Käytännössä nostaisi rahat tililtä ja jättäisi kaiken taakseen, lento jonnekin hevonkuuseen ja eläisi siellä palmun alla ilman huolen häivää. Tätä ajatusta olenkin nyt huvikseni pyöritellyt mielessä miten se käytännössä onnistuisi. Ei onnistu, vaikka käytäntöä kuinka muuttaisi.

Tässä syyt:

a. tulisi varmasti kuukaudessa jo niin kova ikävä perhettä ja ystäviä, että paluu lento olisi varma.

b. pitäisi myydä asunto, jotta sieltä tililtä olisi jotain nostettavaa 😀

c. koska lähtisimme Jonin kanssa eri paikkoihin tulisi riitaa kumpi ottaa Mossin matkaansa. En siis tiedä miksi naureskeltiin, että toisen lento olisi itään ja toisen länteen, mutta samaan paikkaan emme mene 😀

d. en halua luovuttaa en ole luovuttaja tyyppiä! Antaa tulla vaan, kyllä Seunat ovat kestäneet pahempaakin!

Mistä tämmöinen ajatus sitten lähti? No sanotaanko näin, ettö pikkasen alkaa hampaita kiristämään kun rakennuslupaa ei vieläkään ole tullut. Meillä on tietty deadline milloin on päästävä maatöihin, jotta kerkeämme alakerran tekemään ennen toukokuuta jolloin yläkerta pamahtaa tontille.. Kaikki olisi meidän puolesta valmiina, kun pahimmat pakkasetkin on ohi. Valitettavasti nyt on vain odotettava, mitä enemmän aikaa kuluu sitä pahemmaksi stressi tietenkin muodostuu. Joten ajattelimme myyvämme kaiken omaisuutemme ja laittaa hanskat tiskiin. Viikon influenssaputkessa makoillessani, kyllä monesti mietin että nyt loppu tämäkin dietti! Teki niin paljon mieli herkkuja, että verenpaineet nousi. Olin oikeasti todella lähellä luovuttamista, joten ei voi muutakuin omaan selkään taputtaa, kun reilu 5 viikon päästä nousen lavalle. Saman taputuksen teen Jonin selkään, kun pääsemme aloittamaan maatyöt <3

Oma mieli tekee usein tepposia, kun sille antaa tilaa. 20 viikkoa olen mennyt aivan tukka suorana ilman levon hetkeä. Nyt kun pamahti pakkolepo otti se psyykkisesti todella koville, joten ajatukset luovuttamisesta ja lähtemisestä olivat helpottavia. Ajatus siitä, että voin lopettaa dietin halutessani, voin pakata laukkuni ja oikeasti lähteä. Vain minä päätän omasta elämästäni ja se jos mikä on lohduttavaa.

Kuitenkin päätin tietenkin jatkaa ihanaa perhe elämää ja vetäistä tämän kisakauden kunnialla pakettiin <3

kristaseuna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta