Meidän arki rullaa samalla kaavalla nyt 7 viikkoa!

Nyt voin rehellisesti sanoa, että jalka painaa ja pahasti. Olen iltaisin klo: 20.00 niin väsynyt etten jaksa edes vessaan mennä 😀 Töistä päästessäni lähden samalla rytinällä salille, koska enään ei toimi se että menisin kotiin lepäämään hetkeksi ja sitten lähtisin ”täysillä” virroilla treenaamaan. Ne virrat eivät lataudu enää samalla tavalla ja parhaaksi olemme kokeneet sen, että suoraan töistä ja sitten kotiin Mossin kanssa leikkimään ja lenkille. Tosin nyt on ollut niin kovat pakkaset ettei herra halua lähteä rapun edestä mihinkään. Tänä aamunakin oli kivempi ulkoilun jälkeen tehdä sisälle kakka, koska ulkona ei pystynyt keskittymään 😀 Näin alkoi meidän aamu <3 Ymmärrän toki, koska en itsekkään pysty tuossa säässä evääni liikuttamaan ja raskain vaihe on ehdottomasti se, kun pukee itselleen kolme kerrastoa päälle!

Nykyään käyn myös kaupassa lounastauolla, koska kaikki turha iltaohjelma on nyt nono! Kun pääsen kotiin vaihdamme vain autonavaimia Jonin kanssa, koska hän lähtee heti perään salille. Tällöin teen heti seuraavan päivän eväät valmiiksi, purkitan proteiinit ja katson aamun vaatteet valmiiksi. Sen jälkeen on ihana käydä maahan makaamaan ja saamaan rakkautta/puremista Mossilta. Meillä on yksi maitohammas vielä suussa, jonka viereen on kasvanut jo pysyvä hammas tämä saa varmaan pojan hermon kireällä, kun saa kauheita hepuleita jolloin on kiva näykkiä. Lääkäri sanoi, että pitää vielä 2-3 viikkoa odottaa josko se tippuisi ennenkun lähdetään leikkauspöydälle :/

Herran tullessa salilta noin klo: 21.00 on minun aikani kömpiä sänkyyn. Nyt yöt ovat menneet vain  todella huonosti. Viimeyönäkin heräsin 04.00, koska ”kuulin” herätyskellon soivan keittiöön mennessä tajusin ettei siellä mikään soi ja takaisin nukkumaan. Taas muistan miltä nämä viimeiset viikot kehossa ja päässä tuntuvat, raskailta. Kyllä sitä eilen taas kotona käytiin läpi, että miksi teen tätä, onko kaikki sen arvoista ja mitä tämän jälkeen tapahtuu. Lopputulos oli se, että tämä on sen arvoista! Viimeinen rutistus pitääkin tuntua jossain, muuten ei mitään tapahtuisi. Tämän jälkeen alkaa aivan uusi ajanjakso johon fitness ei kuulu, sitten tulen todennäköisesti ikävöimään tätä aikaa. On se ihminen kummallinen, aina mitä itsellään ei ole haluaisi ja toisinpäin. Täällä siis eletään rutiininomaista elämää, jossa jokaikinen arkipäivä on samanlainen. Se välillä turhauttaa, mutta tiedän tämän olevan nyt väliaikaista ja pian saan taas kaikki durasell energiani takaisin! Odotamme vieläkin rakennuslupia, joiden pitäisi nyt maaliskuussa tulla! Sitten alkaa tohinat, heti kun pahimmat pakkaset ovat ohi. Ai että odotan innolla tätä aikaa, varsinkin kun energiat palaavat ja pääsen työmaasiivoojaksi. 😉

Nyt lähden tekemään treenin, jonka jälkeen illalla vielä poseeraustunnille! Ihanaa iltaa kaikille ja toivotaan säiden lauhtuvan <3