Huono äiti karvalapsellemme?

Eilen istuin vessan lattialla itku kurkussa ja mietin olenko huono äiti meidän karvalapselle.. Meidän rakkaalla Herra Mossilla on tällä hetkellä jokin uhma vaihde päällä. Yllättäviä riiviökohtauksia tulee jatkuvasti milloin muristaan ja jopa haukutaan, koska tiedetään sen olevan kiellettyä. Varpaita purraan ja kävellessä joku pieni on kiinni akilesjänteessä. Huh, väsyneenä välillä tuntuu että mitä me teemme väärin.. Järjellä kuitenkin ajateltuna hän on vasta pentu, hän kokeilee rajoja ja myös meitä. Kuitenkin perheenpäänä toimin minä. Joni on paljon paljon lepsumpi ja meistä onkin tulleet hyvä ja paha poliisi.

Rakkain <3

Moss on ihan isin poika ja saakin kauheita itkukohtauksia, kun Joni lähtee kotoa. Välillä mietin olemmeko lellineet Mossin, kun hän on aina jokapaikassa mukana. Toisaalta olen maailman onnellisin hänen olevan sosiaalinen ei pelkää vaikka tanskandogi tulisi vastaan ja jokaiselle vastaantulijalle olisi antamassa pusuja. On hän maailman rakkain, mutta osaa myös olla todella raivostuttava. Jonilla on huomattavasti pidemmät hermot kuin minulla ja tiedänkin että hänestä tulee täydellinen isä vielä joskus ihmislapsellekin.

Ehkä tämä kisakausi myös aiheuttaa minulle lyhyempää pinnaa. Onneksi tämä on väliaikaista ja kevään valo, kun pidentää päiviä on myös muutos minun vireystilassani aivan eri!

Nyt tiedän miksi moni meille sanoi pentuarjen olevan rankkaa, vaikka tämä on super palkitsevaa myös! Nyt osaamme jo kävellä remmissä repimältä jokaista autoa ja ohikulkijaa kohti. Osaamme hyppää jo sohvalle rapsutettavaksi. Moss alkaa itkemään jos ei heti herää herätyskelloon, joten meillä on tuplaherätys!

En edes muista arkeamme ilman Mossia. Olemme onnellinen pieni perhe, joilla on paljon meneillään samanaikaisesti. Onneksi tukiverkosto on täydellinen ja saamme aina apua, kun sitä tarvitaan. Nyt viikonlopuksi Moss menee mummolaan kapaloitavaksi ja hän pääsee siellä kirmaamaan ulkona <3

kristaseuna

8 vastausta artikkeliin “Huono äiti karvalapsellemme?”

  1. Koiranpennuilla on kaikenlaista puuhastelua pentuaikana. Kieltäminenkään ei oikein toimi, mikäli pentu ei ymmärrä mitä se tarkoittaa, ymmärrys tulee vasta ajan kanssa. Puolen vuoden hujakoilla saisi jäädä pois käsien näykkiminen ja lahkeessa roikkuminen, mutta sitä ennen oikeastaan vaan toiminnan ohjaaminen toisaalle on ainoa hyvä keino kertoa koiralle miten pitää toimia. Jos virtaa riittää roikkua nilkoissa niin sitten sitä riittää myös pieneen liikkuvuus- tai tottelevaisuusharjoitukseen. Esineiden päällä seisominen esimerkiksi on hyvää harjoitetta pennulle, jonka liikkuminen on vähintäänkin kömpelöä. Hajuaistin harjoittaminen etsimisleikillä myös hyvä ja helppo; herkut piiloon pitkin poikin (tai vaikka tyhjän kananmunakennon sisään) ja pentu etsimään, saa olla rauhassa vähän aikaa ilman häiriötä 😉 Noin pienellä koiralla pieni kourallinen levälleen matolle/lattiallepari kertaa voi olla riittävää väsyttämään pennun. Paljon pureskeltavaa kannattaa olla, luita nahkoja yms. Hirveä sotku tulee näistä, mutta pysyypähän tavarat ehjinä. Lelujen kierrättäminen kanssa hyvä niin ei vanhene niin nopeasti.

    Meillä pennut syöneet tasojen/rahien/sohvien kulmat rikki, lattialistat, pistorasiat(!!), maalit seinästä jne. kun itse oltiin töissä, mutta se menee onneksi nopeasti ohi.

    Itkukohtauksien kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei muodostu ongelmia yksin olemisen kanssa. Jättäkää pentu säännöllisesti yksin kotiin jo alusta alkaen mukavan puuhan pariin, lyhyt aika kerrallaan 🙂

    Tsemppiä ”pentuarkeen”!

    • Voi ei miten ihana kommentti, kiitos! Helpotti mieltä suuresti kun kuulee muiden kokemuksia!<3

  2. Itse olen jokaisen koiran kohdalla pentuaikana ajatellut ettei tästä tule yhtään mitään ja koirasta tulee ihan hirveä aikuisena. Lopulta kaikki ovat ihan yhteiskuntakelpoisia ja jokaisesta on opittu jotain koska ongelmat ovat olleet aina erilaisia. Ehkä seuraavan kanssa osaisi jo luottaa itseensä enemmän ja pentuaika menisi kivuttomammin.
    Yksinoloa kannattaa ehdottamasti harjoitella myös niin kuin toki sosiaalistamistakin. Meillä on naapurissa koira, joka ei osaa olla yhtään yksin vaan haukkuu koko ajan. Surettaa koiran puolesta, koska siitä kuulee että sillä on ikävä olla ja nouseehan silläkin varmasti tuossa stressitasot ihan pilviin kun 8 tuntiakin saattaa haukkua tauotta. Tietenkin on hienoa että koiranpentua voi tällä hetkellä pitää mukana kaikkialla, mutta sen eliniän aikana tilanteet voivat muuttua ja onkin hyvä että on jo valmiiksi oppinut jäämään myös kotiin.

    • Ihana kuulla Eve, että tämä on täysin normaalia ja muutkin ajattelee samanlailla kuin me <3 Kiitos kommentista!

  3. Hei meilläkin koira söi pentuna pistorasioita! Kyllä silloin pelkäsin, että minlloinka löydän pennun sähköiskun saaneena maasta.

    Tiinalta tulikin hyvä teksti. 🙂 Tuolla tavoin itsekkin toimin koirani kanssa sen ollessa pentu.

    Vaikka meillä ulkoiltiin paljon ja puuhailtiin paljon, niin kyllä pentu oli riiviö ja tuli mietittyä että minkälainen koira siitä mahtaa tulla… Mutta kyllä siitä kasvaessaan kelpo yksilö tuli! Meillä tuon pistorasioiden pureskelun ohessa syötiin myös listoja, tuolien/pöytien kulmia, kaiveltiin kukkamultaa, näykittiin ja tuijoteltiin jalkoja (paimenkoirarotu), riepotti mattoja, varasteli sukkia tms….

    Tsemiä ja hyvä hermoja!

    • Kiitos samoin sinne ja ihanaa alkanutta vuotta! <3

  4. Meillä on myös pomeranian poitsu joka nyt 1 v 9 kk ja voi kun kuulostaa tutulta! 😀 Ei ehkä lohduta kun sanon että vielä paljon enemmän on tulossa.. Odottakaa vaan murkkuikää, hah! XD Mutta me ei voitais kyllä olla iloisempia meidän karvapallosta ja on siitä kasvanut jo erittäin mallikkaasti käyttäytyvä jäbä, vaikka välillä olo onkin ollut todella epätoivoinen!

    • Apua! 😀 otin viestistäsi print schreenin ja lähetin asap Jonille saatiin kunnon naurut kun ollaan luultu olevamme jotenkin huonoja vanhempia. KIiitos tuhannesti että laitoit viestiä!! 《3 pahempaa odotellessa innolla, onneksi sitten on jo rakennusprojekti loppunut ja dietti 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta