KYLKILUUT PIILOON

Vuosi oli 2007, kun astuin ensimmäisen kerran kuntosalin ovista sisään. Voi luoja olin hukassa ja jopa hävetti olla siellä, kun tunsi kaikkien katseet takaraivossa. Niinhän sitä silloin luuli, totuus on kuitenkin se ettei treenatessa keskity mihinkään muuhun kuin omaan tekemiseen. Siitä se sitten lähti, innostus kehon muovaamiseen ja bikinifitness tyttöjen ihannointiin. Nuorempana sitä luuli kuvia katsellessa, että se kisakunto on ”täydellinen” ja se mitä havittelen.. On ajatusmaailma pikkasen muuttunut sen kisakunnon saavuttamisen myötä.

Snäpissä voi seurata mun arkea: kseuna

Onhan tässä nyt vuosia vietetty salilla ja ei ihme ettei se aina maistu. Nyt kun elämä tuppaa olemaan minuuttiaikataulua ei salitreenit kuulu jokaiseen päivään. Sitä kautta tulee morkkis, kun ei kerkiä ja sen myötä tunne, että olen laiska.. Hohoijaa miten ihminen voi vaatia itseltään näin paljon. Miksi ei osaa ottaa vaan rennosti edes yhden asian suhteen vaan aina pitäisi panostaa asiaan kuin asiaan täysillä..

Nyt on tullut ongelmaksi myös syöminen, nimittäin ensimmäistä kertaa unohdan tässä kiireessä syödä.. Se alkaa näkymään väsymyksenä! Kiukku ei edes tule, koska illalla sen on vasta tajunnut ettei suuhun ole mitään mennyt.. Paino on tippunut ja eilen menimmekin illalla heseen, pitää kuulemma luitten päälle saada nestettä. 😀

Nyt otan tavotteeksi, että käyn 3-4 kertaa vk salilla ja se riittää nyt alkuunsa. Suurin huomio on nyt syömisessä, etten pilaa aineenvaihduntaani!

Illan näytön jälkee menen vielä salille ennen Leijonien peliä, se on varma!

kristaseuna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta