PINTAA SYVEMMÄLLE

Olen antanut pelkkää pintaa ja nyt paljon on haluttu syvällisempiä ajatuksiani ja uskomukisiani. Todellisuudessa koko viikonlopun tämä postaus oli mielessäni, mitä haluan aiheesta kirjoittaa, koska aina en ole itsekkään varma mihin uskon ja mielipiteeni vaihtelevat usein fiiliksen mukaan. Olen ihminen, joka pelkää esimerkiksi kuolemaa todella paljon. Tietämättömyys aiheuttaa pelkoa! Onko kenelläkään muulla sattunut niin, että aina välillä yhtäkkiä tulee mieleen ”tää elämä ei tuu kestää ikuisesti, mitä ihmettä mä haluan elämälläni  tehdä?”. Pidän siis elämää välillä itsestäänselvyytenä ja se on todella väärä ajattelutapa! Sofin poismenon jälkeen kuitenkin kuolema ei pelota niin paljoa, koska uskon pienen karvapalloni kirmaavan vastaan, kun aika koittaa.

Muistan, kun nuorempana lievitin pelkoa uskomalla uudesta elämästä. Ajattelin, että seuraavaksi voisin olla kilpikonna, jolla ei ole koskaan kiire mihinkään. En osaa sanoa uskonko yhtä vahvasti tähän enään. Haluaisin uskoa, mutta järki ei riitä käsittelemään miten se olisi muka mahdollista. Nämä ovat todella vaikeita asioita kirjoittaa, koska en pysty edes omassa mielessäni loogisesti näitä ajattelemaan.

Uskonko Jumalaan, oli kysymys joka ihan nostatti karvat pystyyn. En haluaisi julkisesti näistä puhua, koska varmuutta uskomuksestani saati isommista voimista ei ole. Puolet minusta uskoo ja puolet epäroi. Moni on sanonut uskon lohduttavan ja olen samaa mieltä. Kovassa surussa esimerkiksi se tuo lohtua ja pientä helpotusta, mutta mutta vaikeita aiheita.

Se mihin minä olen aina uskonut eniten ja uskon edelleen on, kaikelle on tarkoitus. Se kuulostaa maailman kliseisemmältä, mutta se on totta ollut jokaisessa elämäni osa-alueessa. Esimerkiksi viime keväänä olin todella surullinen ja päivittäin mietin ”mikä tarkoitus tälläkin voi olla”. Aina jälkeenpäin löytyy ne tarkoitukset varsinkin hankalille ja ahdistaville asioille, sillä viime kevään rumban jälkeen olen ollut todella onnellinen ja helpottunut, koska asiat menivat niinkuin menivät <3 Minäkin olen ihminen, joka harvoin pysähtyy paikoilleen ja ”tyytyy” nykyiseen. Aina suunnittelen tulevaa ja vaadin itseltäni enemmän, joka saa aika-ajoin uskon lopahtamaan myös ”kaikelle on tarkoituksena”. Nimittäin haluan yleensä asioiden tapahtuvan nyt heti, usein kuulenkin sanonnan ”jäitä hattuut”. Minkä ihminen luonteelleen mahtaa, kuitenkin aina olen pärjännyt ja koskaan ei ole tarvinnut taaksepäin mennä.

Tässä oli raapaisu pintaa syvemmälle ja nyt minä haluan tietää mihin te uskotte?

kristaseuna

4 vastausta artikkeliin “PINTAA SYVEMMÄLLE”

  1. Minä uskon hyvään elämään jos vain itse niin haluaa kaikki vaikeudet ja vääryydet syntyvät omissa aivoissa mielestäni pitää aina pitää mielessä se toinen kuuluisa klisee mikä pitää todella hyvin paikkaansa kolikolla on aina kääntöpuoli. kun sattuu jotain ikävää ni sehän on surullista mutta sitä ei myöskään osaa ennustaa.. itselle pitää kuitenkin muistaa antaa aikaa kyllä asiat aina järjestyvät parhain päin 🙂 aivan loistavaa kevään alkua kaikille jotk jaksoivat tämän kommentin lukea ehkä liikaa kliseitä mutt positiivisen kautta hyvä tulee hyvää tulevaa kesää kaikille tasapuolisesti 😀

    • kiitos samoin sinulle <3 Hyvä uskomus sinullakin! Kaikella on kääntöpuoli varmasti 🙂

  2. Jotenkin ahdistava ajatus että kun kuolemme niin meitä ei ENÄÄ IKINÄ OLE 😮 ja nyt kun rupes oikeen ajattelemaan niin tuli tunne et en halua kuolla ikinä koska haluun olla aina mun rakkaitten kanssa. Mä siis uskon että maadutaan vaan. Sen takia kantsii olla iloinen nyt tästä hetkestä ja että on terve!! :)<3

  3. Uskon evoluutioteoriaan, biologiaan ja siihen, että me kaikki ollaan samaa materiaa maapallon kanssa (happea, vetyä, hiilidioksidia jne). Siihen kuinka ihminen on satojentuhansien vuosien saatossa kehittynyt tähän nykyiseen muotoonsa. Tälle näkemykselle on tieteellistä pohjaa.
    Ja kyllä, kun me kuolemme olemassaolomme lakkaa, aivokemiallinen toiminta loppuu, maadutaan maahan, tietoisuus ja tunteet häviää, palaamme takaisin siihen tilaan missä olimme ennen syntymäämme eli meitä ei vaan enää ole olemassa (missään muodossa).
    On erittäin naiivia ja yksinkertaista uskoa jumalaan. Itsekin uskoin ihan täysin vielä nuorena tyttönä, koska siihenhän minut oli kasvatettu. Mutta kun tiedon määrä lisääntyy, lukee asioista ja oppii kyseenalaistamaan, niin ymmärtää esimerkiksi sen minkä takia uskontoja on; ihmisten tarvii uskoa johonkin korkeampaan, koska totuutta on vaikea hyväksyä, yksilön elämä on tarkoitukseton, lyhyt ja kaikki loppuu siihen kuolemaan. Aivan niin kun lapsillekin luetaan satuja (jotka ei oo totta), kun ne on pieniä. Kannattaa myöntää itselle tosiasiat, vaikka onhan se tosi surullinen ajatus. Siihen tottuu.
    Krista vaikuttaa fiksulta tytöltä, mutta tämän kirjoituksen perusteella ei tullut esille perehtyneisyyttä/syvällisempää tietoa aiheesta (uskonnoista, luonnontieteistä, ateismista ym.). Toisaalta eipä sitä tarvi tämän aiheisessa blogissa tullakaan.

    Siitä olen täysin samaa mieltä, että kaikelle on tarkoitus.

Vastaa käyttäjälle Tanja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta