Kun olet ainoa lapsi.

Hieman diippejä ajatuksia tähän aurinkoiseen päivään.   Koulussa olessani jostain kumman syystä olin aina opettajien huomion keskipisteenä ja nyt en tarkoita lellikkinä.  Minulla on syystä tai toisesta ollut vauvasta saakka todella kantava ääni.  Oikeasti se johtuu ”perinnöstä”,  jonka olen vanhemmiltani saannut.  Olemme kuin Italialaiset,  kun alamme puhumaan.  😀 Tästä syystä koulussakin se huomattiin ja sain kantaa kaikkien muidenkin supattelusta syyt niskoillani.  Kotona meitä riiviöitä oli kaksi,  toinen karvaisempi kuin toinen.  😉

Sitten aiheeseen! Olen ainoa lapsi nyt Sofin nukkumisen jälkeen.  Koen kaikki siihen liittyvät tunteet potenssiin kaksi ja tämä varmaan kuuluu surutyöhön.

1. Koen todella vahvaa stressiä siitä,  että pysyn hengissä.  Eikö kuulosta KAUHEALTA!  En ikipäivänä ole miettinyt moista ja nyt olen ahdistunut pelkästä ajatuksesta,  että olen ainoa lapsi. Vanhempani haluavat minun nauttivan elämästä,  mutta huomaan heidän huolensa.

2. Äiti on tietenkin nyt enemmän ollut huolissaan esim.  näistä pää-ja vatsakivuista.  Ei huolta äiti,  kyllä nää tästä loppuu kun vähän arki tasoittuu. Vahva uskomus on tämän oleva  stressiä.  Kaikki isot muutokset mitä meidän elämässä on tapahtunut tämän vuoden puolella.

3. Oma hengissä pysyminen aiheuttaa pahoinvointia,  saati se, että VANHEMPANI pysyvät!!!  Jos elämän kiertokulku menee niin kuin sen on tarkoitettu,  olen joskus ihan yksin..  Toivottavasti minulle siunaantuu oma pieni perhe ja ainakin kaksi lasta,  ettei heidän tarvitse miettiä näitä juttuja.  Koskaan emme tiedä mitä elämä tuo tullessaan,  joten suorastaan v*tuttaa,  että mietin tällaisia.

Elämän arvot ovat aivan erit kuin nuorena. Silloin mietin kuinka siistiä oli saada kaikki mitä halusi,  ei tarvinnut jakaa leluja,  käyttää isosiskon vaatteita yms.  Voi luoja miten lapsellista,  mutta olinhan lapsi tuolloin.  Nyt on elämässä tärkeintä,  että vanhempani pysyvät terveenä ja saamme viettää yhdessä aikaa tappiin asti!

Onko siellä ainoita lapsia,  jotka ovat miettineet näin? 

kristaseuna

Yksi vastaus artikkeliin “Kun olet ainoa lapsi.”

  1. Jep näitä samoja asioita olen itse ainoana lapsena pohtinut 😕 omana karvainen siskoni kuoli melkein kolme vuotta sitten, ja vieläkin se on välillä raskaana asiana mielessä. Mutta toisaalta pari vuotta sitten hankittu oma karvainen lapsi on helpottanut oloa paljon 😊 ja oli vain pakko ottaa asenne että tuleen ei jäädä makaamaan, vaan täysillä painetaan eteenpäin ja otetaan joka päivästä ilo irti niin pitkään kuin niitä päiviä riittää 😊 tsemppiä sulle Krista 👍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta