Jossain vaiheessa se muuttuu

Yksi pieni elämä, jolle on tullut aivan uusi merkitys. Vaikka tuhannesti kaatuisin ei muo enään voi haavoittaa. Viimeiset päivät ovat olleet elämäni rankkimpia. Sanoin eilen Jonillekkin, että tämä tuska on samanlaista, kuin viime vuonna kun muutimme erilleen. Ainoa asia mikä on eri, Joni tuli kotiin takaisin, Sofi ei enään tule..

Olin äitini kanssa tänään syömässä. Onneksi meillä on toinen toisemme ja saamme itkeä yhdessä <3 Suruun auttaa aika ja puhuminen. Meidän perheessä minä ja äiti olemme aina olleet todella herkkiä, mutta nyt meitä surijoita on neljä yhdessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni näen isäni herkistyvän ja se jollain tavalla helpottaa omaa suruani. Me ihmiset olemme erilaisia ja suremme eritavalla. Se mikä mielestäni on tärkeintä on puhuminen. Kuuntelijoita löytyy varmasti ja jossain vaiheessa huomaa, että kaikki tuska on puhutta ja jäljelle on jäännyt muistot kauneimmat.

DSC01087-01

Kun opin lapsena puhumaan olivat ekat toiveeni, että saisin koiran. Kinuin vuosia, kirjoitin jopa asiakirjan aiheesta ”minä Krista Janette Seuna lupaan ja vannon hoitaa pentua ikuisesti”. Vanhempani ovat lukuisia kertoja kiittäneet minua, koska olin sitkeä ja jaksoin toitottaa asiasta. Olisihan elämämmestä puuttunut iso pala.

DSC01032_1-01

Äiti oli tehnyt meille kaikille Sofin karvoista tupsut, jotka ovat nyt ikuisesti tallessa. Välillä tuntuu hyvältä ja hetken päästä romahdan, se kuuluu sututyöhön. Eräs viisasmies soitti minulle eilen ja sanoin ”jos se ei tuntuisi särkevän pahalta ei se olisi mitään merkinnytkään”, kiitos Toni <3

Sofi rakasti veneillä <3
Sofi rakasti veneillä <3

Itken, nauran, raivoon, eristäydyn jos siltä tuntuu, mutta tiedän palaavani vielä takaisin omana itsenäni. Tuhannesti kiitoksia koko perheeltäni lukuisista osanotoista <3

 

kristaseuna

6 vastausta artikkeliin “Jossain vaiheessa se muuttuu”

  1. onneksi sinulla on läheisiä tukemassa. paljon voimia<3hyvät muistot säilyy

  2. Voimia jaksamiseen ja pahimman yli selviytymiseen ❤ Miten suru voikaan sattua niiin paljon?!?
    Suuri lohtu on yhteiset muistot, jotka säilyvät ikuisesti sydämissämme ❤

    Olen kohta lähdössä ennenaikaisesti syntyneen pikkuiseni siunaustilaisuuteen. Enpä hetkeen taas muistanut kuinka suru sattuu. Kaunis tekstisi avasi padot muutaman viikon tauon jälkeen. Minäkin tiedän, että palaan vielä takaisin kun on sen aika. Muuttuneena itsenäni. Vahvempana kuin koskaan. Sinä myös ❤

    • <3 <3 <3 ei löydy sanoja kommentiisi, syvimmät osanotot <3 olet vahva nainen!

  3. Tämä teksti nosti kyyneleet silmiin sillä olen vielä aivan vereslihalla menetettyäni kuukausi sitten oman vanhimman koirani. Kyseinen ehti olla mun seurana 10,5v ja sellainen elämäni koira, minun koirani kaikessa ja kaikella tavalla. Aina vieressä, aina kainalossa. Päätös oli yksi rankimpia ikinä. Mutta tulee piste ettei vain ole enää keinoja auttaa..
    Elämä on niin paljon tyhjempää ilman rakastakin rakkaampaa kainaloista. Pahin suru taittuu, sen tiedän, mutta ei tätä hetkeä silti ole mukava elää. Pakko vain läpikäydä.
    Tuhannesti jaksamisia suruun ja ikävään teille.

    dabestversionofmyself.blogspot.fi

    • Voimia teille 💕 …itkien olen lukenut, meilläkin kohta sama edessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta