Kadonnut itsekuri

Tiedättekö ne hetket, kun olette sopineet itsenne kanssa jotain ja omilta haluilta ei pysty kieltäytymään? Minä koin tämän tunteen myös..Onko morkkista, ei varsinaisesti. Eniten v*tuttaa, kun en pysynyt omassa tavoitteessa.. Viime perjantaina tuli taas vedettyä sellaiset ruokakoomat, että päätin seuraavan viikon vetää tiukasti, koska huomenna on kuvaukset.

Vihaan nesteistä fiilistä ja varsinkin jos olen kameran edessä. Tiistaina itsenäisyyspäivänä sitten kumosin kaikki lupaukset itseni kanssa! Menimme J:n mummolle joululounaalle ja tiesin jo etukäteen kuinka herkullista ruokaa siellä olisi. Jokaikisenä kertana syön neljä täyttä lautasta ruokaa, miksi yksi tai kaksi lautasta ei riitä? Sitten tuli se kuuluisa fiilis ”kerta olen jo lipsunut niin kyllä sen jälkkärinkin vielä otan”. Mummo tietää aina mistä tykkään, joten berliininmunkki oli odottamassa siihen kylkeen tietenkim yksi joulutorttu..

20161206_165611-01
Minun piti tiistaina kuvata vatsalihastreeni, mutta jäi jostain syystä kuvaamatta. 😀

Tänään sitten kuvataan töiden jälkeen ja saa nähdä tuleeko ne miellyttämään omaa kriittistä silmääni. Ainoa asia mikä päässäni on pyörinyt jo pidempään ”mihin on kadonnut itsekurini?” Kisadietti on erikseen tiedän sen, mutta miksi jokaisena viikkona pitää vetää överiksi.. En ole tähän vielä löytänyt vastausta, mutta kerron kun löydän.

kristaseuna

9 vastausta artikkeliin “Kadonnut itsekuri”

  1. mistä sun vihreä karvahupullinen takki on ostettu ja paljon sillä oli hintaa? takki siis joka näkyy päivittäin sun snäpis=D?

  2. tuntuu olevan itsekuri hukassa täälläkin 😀 aamusin sammutan kellon ja jatkan unia vaik oon suunnitellu meneväni salille.. ei sitä aina vaan jaksa ja kun hetken on itsekuri ollu hukassa ni se tulee kahta vahvempana takasin 🙂 se lienee normaalia ihmiselämää vain.

  3. Tiiätkö mitä Krista 😊 Mulle on ainakin tullut jotenkin sun onnellisuudesta ja uudesta rentoudesta, sekä siitä että et ole enää mustasukkainen, mieleen sellainen että jospa olet hyväksynyt itsesi nyt täysin juuri sellaisena kuin olet 🙂 Sillon ei kiinnosta, jos on pari kiloa enemmän berliininmunkkia kropassa, onnellisuus on niin paljon enemmän!! Tai sellanen fiilis näistä postauksista on ainakin mulle jäänyt:) Ja se on ihan huippua nähdä lukijana, itsekin olen saanut niin paljon perspektiiviä siihen, että sixpack ei ole mitään kun vertaa siihen että on aidosti onnellinen ja tietää että kumppani hyväksyy sinut aina 🙂 Että ei se ole ehkä itsekurin puutetta, vaan todellista elämää ja onnellisuutta, mieti nyt sitä onnen määrää mikä sullakin on varmasti siellä ruuan ääressä perheen keskellä ollut rennolla mielellä! 😉 🙂

  4. Voi jee sä oot kaunis! Noi ruskeet ehottomasti on paremmat sulla! 🙂 Jotenki elegantimmat!

  5. Heippa Krista!

    Olen lueskellut blogiasi aina silloin tällöin, ja nyt päätin ihan ottautua ja kommentoidakin! Ihanaa, että viime aikoina yhä useampi fitness-genren blokkaaja on alkanut postata myös inhimillisiä ja ns. ”raadollisen” rehellisiä postauksia liittyen ruokaan, treeniin ja lepoon. Lukijana on huojentavaa huomata, että myös ne omat esikuvat ja motivaattorivat käyvät toisinaan kamppailua samojen asioiden kanssa, kuin itsekin.

    Toki on motivoivaa lukea myös niistä hyvistä treeneistä ja katsella tikissä olevia kuvia, mutta vastapainona tämänkaltaiset postaukset ovat mielestäni yhtä tärkeitä. Ne antavat inhimillisen ja helpommin lähestyttävän sekä samaistuttavan kuvan bloggaajasta. Kiitos siis tästä, sattui vielä oikein hyvään saumaan, kun itsekin eilen pohdin sitä kauan kadoksissa ollutta itsekuria taas.. 😀

    Ihanaa Joulun odotusta sinulle <3

    • Kiitos Annika kun kommentoit, merkitsee aina yhtä paljon vaikka vastailussa saattaa kestää <3 ihanaa kuulla, että kirjotuksiini pystyy samaistumaan! Joulun ainaa myös sinulle!! <3

  6. Täällä yks sielunsisko! Mun oli tarkotus olla nyt joulukuu jouluun asti ilman herkkuja mutta viime viikonloppu meni kyllä överiks kun oli pikkujoulut ja seuraavan päivän dagen efter jollon tuli kans syötyä mitä sattuu.. nyt kuitenkin päätin että treenaan joulukuun täysillä, nautin hyvästä ruuasta ja tammikuussa punon uudet sotasuunnitelmat 😀 pakko vielä sanoo että sun blogis on ehdottomasti yks mun lemppari ja postaukset piristää aina mun päiviä, iso kiitos siis <3

    • <3 kiitos ihana!! Tsemppiä nyt sullekkin mäkin yritän parhaani 😉

  7. Jos sä liikaa kiellät iteltäs sellasia ruokia mitä haluisit syödä niin jossain vaiheessa pää sanoo ittensä irti ja alat vaan ahmimaan. Se on se perus ahmimis-rangaistuskierre. Mulla on oma suhde ruokaan paljon parempi kuin ennen. Nyt kun sallin itselleni enemmän, mun ei tee ees mieli syödä niitä herkkuja tms. Sun postausten perusteella sulla taitaa olla pieni lihomisen pelko koko ajan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *