”Rakas mitä jos minusta tulee pullukka”

Otsikko kertoo jo paljon mitä ajatuksia tässä postauksessa käsittelen. Meidän pieni perhe kokoontuu aina Keskiviikkoisin katsomaan telkkarista Rakas sinusta on tullut pullukka realityä. Eilen kesken pullukan, Joni tokaisi tietenkin vitsillä ”mitä jos mä lihotan 16kg ja mennään tohon ohjelmaan voittamaan toi 10 000€”. Ensinnäkin Jonin tilanteessa olis aika helppo uurastus, koska lihaksia on kasvatettu salilla yli 10v ja peruskuntoa rakennettu lapsesta saakka. Tuosta se ajatus sitten lähti…

img_9232

Aloin pyöritellä mielessäni miten +16 kiloinen Joni vaikuttaisi minuun vai vaikuttaisiko. Tietenkin rakastaisin samanlailla ja on muutenkin vaikea kuvitella, että se vaikuttaisi omiin ajatuksiini Jonista. Jotkut pariskunnat ohjelmassa sanoo seksielämän olevan kuollut ja suhde jopa lopetetaan ellei toinen pariskunnasta laihdu… Aika surullista kuultavaa ainakin minun mielestäni! En haluaisi miettiä esim. seksin olevan niin pinnallista, mutta tarkemmin kun miettii on se.. En yhtään ihmettele jos vaimolla/miehellä ajankanssa halut katoaa, koska ennen hyvässä kunnossa ollut puoliso onkin nyt 20kg isompi ja loppua ei näy.. Näistä ei haluta puhua ääneen, vaikka ehkä pitäisi?

Filippiineillä olessamme, minä lihosin 5vk Joni ei :D
Filippiineillä olessamme, minä lihosin 5vk Joni ei 😀

Joni ei ole koskaan myöntänyt, että häntä ikinä haittaisi jos lihoisin 20kg. Minä kuitenkin tiedän, että se vaikuttaisi todella paljon suhteeseemme.

Jos näin kävisi:

-olisin todennäköisesti jatkuvasti huonolla tuulella vain koska minulla olisi itseni kanssa huono olla. Helposti se oma epävarmuus puretaan puolisoon.

– olisin todella kateellinen aivan varmasti Jonille, koska hän olisi hyvässä kunnossa. Näinollen olisin myös sairaalloisen mustasukkainen.. ”Miksi toi haluu olla tälläisen kanssa, kun saisi paljon paremman?”

-olisin jatkuvasti väsynyt joten en jaksaisi tehdä ja pyörittää tätä meidän perheen sekamelskaa.

Listaa voi jatkaa, mutta nämä asiat tulivat ensimmäisenä mieleeni miten minä todennäköisesti muuttuisin. En tällä kirjoituksella halua arvostella ketään, koska minä olen suhteemme alussa tuntenut itseni Jonin vieressä pullukaksi.. Kun tapasimme olin kisadietillä, mutta kisojen jälkeen aineenvaihduntani sanoi itsensä irti ja paino nousi hetkessä +10kg. Silloin olin todella epävarma itsestäni ja se tietenkin vaikutti suhteeseemme välillä negatiivisesti.

Kaikki kuvat piti ottaa niin, että maha on piilossa.. Nyt kun katson kuvia olen jopa vihainen itselleni, miksi en kelvannut itselleni!?
Kaikki kuvat piti ottaa niin, että maha on piilossa.. Nyt kun katson kuvia olen jopa vihainen itselleni, miksi en kelvannut itselleni!?

Nyt olessani itse tyytyväinen itseeni se hejastuu suhteeseemme vain positiivisesti! Haluan vain itseni takia pitää kuntoni hyvänä, koska näin olen onnellinen. Myönnetään, onhan se kiva kun 2,5 vuoden parisuhteen jälkeenkin saa kotona silmäniskuja <3

Mitä jos sinun kumppanistasi tulisi pullukka?

 

kristaseuna

40 vastausta artikkeliin “”Rakas mitä jos minusta tulee pullukka””

  1. Onneksi oma parisuhteeni on niin hyvässä kunnossa ettei edes tarvi miettiä mitä tapahtuisi jos jompi kumpi lihoisi 20 kiloa. Meillä seksi ja parisuhde perustuu ihan johonkin muuhun kuin ulkonäköön. Rakastaisin ja kunnioittaisin miestäni aivan samalla tavalla minkä kokoisena tahansa. Mä olen ollut aiemmin 25 kiloa lihavampi eikä se vaikuttanut seksielämääni millään tavalla…

    • Ihana kuulla! Niinkuin kirjoitin ei meidänkään parisuuhteeseen se vaikuttaisi, mutta on se kiva kun toinen pitää itsestään huolta niin ulkomuoto ja ennenkaikkea terveys pysyy kunnossa <3 En itse haluaisi pelätä puolisoni terveyden puolesta!

  2. Pakko oikaista tekstistäsi kohta; ”En yhtään ihmettele jos vaimolla/miehellä ajankanssa halut katoaa, koska ennen hyvässä kunnossa ollut puoliso onkin nyt 20kg isompi ja loppua ei näy..” Luulen, että ne halut ovat kadonneet siltä joka on lihonnut, eikä hoikemmalta puolisolta. Ja ainakin tuossa ohjelmassa, jo edellisissä kausissakin tuollaiset kommentit ovat tulleet ”pullukan” suusta, koska heitä hävettää ja ällöttää oma olemus – josta he ajattelevat että puolisokin ajattelee näin. Toki jos parisuhde perustuu pinnallisiin juttuihin on asia varmasti eri. 🙂

    Ps. Huh kun olette kuuma pariskunta, wau tuo teidän vatsalihaskuva!

    • Kiitos kovasti <3 Täysin totta myös tuo, että se lihonnut kokee juuri näin. On ohjelmassa ollut pareja joista se valmentaja on kokenut ettei se toinen osapuoli ole enään niin haluttava ja senkin ymmärrän. Ei seksi ole vain pinnallisia juttuja, mutta mutta kyllä se jonkun verran vaikuttaa myös. 🙂

  3. Omassa 6v suhteessa on molemmilla paino vaihdellut, eikä ole onneksi vaikuttanut seksielämään. 😀 Tällä hetkellä ollaan taas tukevammassa kunnossa ja päätettiin että nyt aletaan katsomaan tarkemmin syömisiä. Mies vauvakuumeilee ja itse olen sitä mieltä että haluan ensin painoa alemmas 🙂

    • Ihana kuulla <3 Vauvan hankkiminen kuulostaa ihanalta!

  4. Eli jos sairastut vaikka kilpparin vajaatoimintaan, kiloja kertyy ja vaikka masennut.. 20kg tulee äkkiä, se tulee raskausaikanakin hetkessä. Todella järkkyä että noin epäilet vaikuttavan seksuaalisuuteen. Ehkä se vaikuttais eniten sun päässä. Vanhuksena tuskin myöskään oot noin tikissä, naisten kroppa kun varastoi sillon rasvaa hanakammin. Ootte upea pari, mutta nyt sain aika .. Ikävän kuvan arvoistasi.

    • Huomenta! Nyt haluan heti oikaista ajatuksiasi. En missään nimessä puhunut sairauden tai RASKAUDEN aiheuttamista kiloista!!! Nyt puhuttiin niinkuin ohjelmassakin lihonneet ihmiset ihan vain herkkujen syömisesta ja liikumattomuuden aiheuttamista liikakiloista, jotka voivat vaikuttaa parisuhteeseen 😉 Eli ei saa käsittää väärin. Kiitos kuitenkin!

  5. Hankala aihe joka saa ihmisiltä helposti karvat pystyyn, varmaan siksi koska suurin osa ihmisistä ei ota vastuuta lihomisestaan. Syytetään ties mitä huonoa aineenvaihduntaa jne. jos kyse ei siis ole sairaudesta.

    Olen samaa mieltä kanssasi. Jos parisuhteen toinen osapuoli lihoaa mässäilyn takia kymmeniä kiloja, niin tottakai se vaikuttaa ihan kaikkeen ja vain negatiivisesti, kummallakin osapuolella.

    • <3 hankala aihe ja tiesin aiheuttavani myös vihaa, kiitos sinulle kommentista!

    • Tähän on kyllä pakko kommentoida, että juuri näin Heidi. Yleensä tälläisestä kirjoituksesta vihastuvat juuri ne jotka tuntevat tästä piston sydämessään. Itsekin entisenä ylipainoisena (30kg) laihduttaneena voin kirkkain silmin sanoa, että en todellakaan ollut itseeni tyytyväinen. Esiin tulee juuri noita inhoja itseään kohtaan, väkisinkin. Valitettavan usein lihavuuden taustalla on oma viitsimättömyys/mukavuudenhalu, ei mikään oikea somaattinen sairaus. Kilpirauhasen vajaatoimintakin on hoidettavissa ja sillon kun se saadaan hoitotasapainoon, ei se ketään kymmeniä kiloja lihota. Hyvä ja rohkea teksti!! 🙂

    • Lisään vielä, että tottakai tärkeintä on oma hyvinvointi omassa kehossa. Valitettava fakta vaan on se, että myös lihavuus on sairausdiagnoosi siinä missä esimerkiksi diabeteskin. Se siis aiheuttaa terveydellisiä haittoja ja paljon. Ei mulla muuta 🙂

    • Kiitos! <3 minua pelotti hiukan julkaista, koska tiesin tämän aiheen aiheuttavan paljon eri mielipiteitä 😉

  6. Nyt kyllä jotkut kellot soi omassa päässä tätä lukiessani. Olen seurustellut nyt noin 5 vuotta mieheni kanssa ja olen tällähetkellä noin 15kg painavampi kuin silloin kun aloitimme seurustelun. Mieheni taas päinvastoin on paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Tekstiä lukiessani tuli semmoinen fiilis, että voi paska täähän on ihan totta, mä ainakin 100% myönnän, että tää mun lihominen on vaikuttanut muhun ja meidän parisuhteeseen. Itse entisenä kilpaurheilijana osaan kyllä syödä ja treenata terveellisesti mutta tarvitsen vaan sen potkun persuksille! Kiitos Krista siitä sinulle, ehkä nyt on aika herätä ja alkaa toimimaan ihan itsenikin vuoksi<3

    Ps: Olen joskus sulta kysellytkin ruokavaliota s-postilla… täytyy varmaan lähiaikoina laittaa se tilaukseen!

    • Ai kauhee mulla tuli kylmät väreet ja onnen kyyneleet tästä sun kommentista <3 Oot kyllä nainen rautaa, kun uskallat asiat ääneen myöntää!! Laita vaan spostia tulemaan niin laitetaan sun ruokailut kondikseen! Kilpaurheilijana osaat haastaa itsesi treeneissä joten tulosta varmasti syntyy nopeasti!

    • Hyvä kirjoitus!
      Minä ainakin myönnän, että lihominen on vaikuttanut parisuhteeseen _paljon_, eikä juurikaan toisen osapuolen vaan itseni takia. Ei kai kukaan jaksa kuunnella kun päivästä toiseen hoen kuinka vaatteet puristaa ja hitto ku oon lihonut ja päläpälä!
      En koskaan ole ollut ylipainoinen vaan lihosin n. 7kg siitä omasta mukavuuspainosta ja kun kesälomamme loppui sanoin poikaystävälleni, että lupaan pitää turpani tästedes kiinni sen suhteen, että olisin läski ja sitä sun tätä.
      Tilasin sinulta ruokavalion ja siitä aijon kirjoittaa sulle sähköpostiin ihan erillisen ylistyskirjoituksen kun saan muutostani vielä eteenpäin<3

      Ja halusin juuri siksi vastata tähän kommenttiin (toivottavasti tämä tulee oikean kommentin alle :D), jos aiempi kommentoija sattuu lukemaan, että minä suosittelen sun tekemää ruokavaliota täydellä sydämelläni. Sä olet oikeasti ensimmäinen joka kysyy: mitä mä ruokavalioltani haluan ja mitä en. Kaikki muut ovat vain lätkäisseet sähköpostiin jonkun ruokavalion sanomatta yhtään sen enempää mitä tehdään ja miksi tehdään = paino ei ole pudonnut muiden ruokavalioilla mihinkään.

      Maailman ihaninta syksyä Krista <3

    • maailman ihaninta syksyä sinullekkin!! <3 TULIN MAAILMAN ILOISEMMAKSI tästä kommentista! Työni paras palkkio on juuri se, että te ihanat asiakkaat teette hienoa tulosta ihan itse, minä olen antanut vain työkalut siihen! UPEAA! Jatka Nea samaan malliin!

  7. Eilen juuri miehen kanssa puhuttiin painosta, kun kävimme puntarilla. Hänellä 77kg/186 cm, mulla 63 kg/165cm.
    Sanoin, että hänen täytyy ns lihottaa itseään, sillä en halua että esim raskausaikana painaisin enemmän kuin hän!
    Oli kuitenkin ihana kuulla, että hänelle on ihan sama mitä painan siinä vaiheessa, kun kannan meidän lasta 😘
    Tottakai raskauskilot ovat asia erikseen, mutta varmasti niihinkin voi vaikuttaa ruokavaliolla ja liikunnalla! 😊

    Mutta joudun kyllä itse sanomaan, että en välttämättä pystyisi olemaan ison ihmisen kanssa.. Vaikka ulkonäkö on pinnallinen asia, siihen kuitenkin kiinnittää aina ensimmäisenä huomion..

    Parhautta on treenata rakkaan kanssa yhdessä!
    Mukavaa ja sporttista syksyä! 🙋🏻

    • Ihana kommentti noin juuri itsekkin ajattelen ja helpottavaa etten ole asian kanssa yksin 😉 <3 raskausaika on asia ihan erikseen! Parasta on treenata yhdessä!

      Ihanaa syksyä myös sinne <3

    • Mä painoin raskausaikana enemmän kuin mies 😀 Normaalisti me ollaan 170 cm / 65 kg ja 182 cm ja 72 kg eli painoeroa ei niin hirveästi ole – ollaan ruumiinrakenteiltamme aika erityyppisiä. Ei haitannut raskausaikana mun paino meistä kumpaakaan, ja mun 13,5 raskauskilosta katosi 12 ensimmäisten kahden kuukauden aikana 😉

  8. Minä aloitin ihan uusiksi taas elämäntapamuutoksen, harrastin aikaisemmin kilpaurheilua 5 x vk 2-3 h kerrallaan. Alettiin miehen kanssa seurustelemaan kun olin 15 v, painoin 65 kg ja olin todella lihaksikkaassa hyvässä kunnossa. Lopetin kilpavoimistelun kun olin 16 v, koska polvet ei kestäneet enää. Nyt olen 24 vuotias, sama mies mutta eri tyttö/nainen, painoin 95 kg, kun oli pakko pistää elämä remonttiin, tarvittiin vain 8 vuotta voimistelun loppumisesta ja 30 kg lisäpainoa. 🙁 Nyt painoa tippunut jo lähemmäksi 7 kg ja matka jatkuu, kyllä haluan itseni takaisin. Sitä kummasti sokeutuu itselleen ja peilikuvalleen, kyllä tällaiset asiat vaikuttaa parisuhteeseen, ennen olit hottis ja nyt et enää samalla tavalla, enemmänhän tämä kaikki on minun päässäni ja vaivaa enemmän minua. No jokatapauksessa, matka kohti uutta on jälleen alkanut. 🙂
    Musta teksti oli hyvä ja puhut ihan totta, aihe on vain herkkä ja ottaa monia koville. Myös minua, pikku pullukkaa. 🙂

    • <3 kuules sinä olet rohkea kun uskallat asiat myöntää ja alkaa tekemään niiden eteen muutosta!! Tulin niin hyvälle mielelle lukiessani kommenttiasi, koska huomaan sinulla olevan juuri oikea asenne ja tekemisen meininki nyt! Hienosti olet painoa tiputtanut ja jatka samaan malliin niin huomaat olon helpottavan niin henkisesti kuin fyysisestikkin <3 Kaikkea hyvää!

  9. Tosi hyvä teksti. Tiedän, että moni voi ymmärtää tämän väärin ja vetää herneet nenään, mutta mun mielestä tässä on pelkästään asiaa.

    Ehkä pääpointti on mun mielestä se, että se on ihan sama mitä se vaaka näyttää, kunhan on itse itseensä tyytyväinen ja sinut itsensä kanssa. Silloin suhdekin voi hyvin. Kyllä mä ainakin huomaan itsestäni, että joskus kun on niitä huonompia hetkiä oman minäkuvansa kanssa.. (Itselläkin kun on syömishäiriötaustaa ja sitä ihan oikeaa epävarmuutta välillä vieläkin taustalla. Ei sitä pelkkää tyyliin kerran kuukaudessa esiintyvää ”mä näytän lihavalta”-tyylistä) Se heijastuu samantien parisuhteeseen, koska musta itsestä tulee helposti sulkeutuneempi ja kuvittelen myös miehen ajattelevan samoin kuin minä itsestäni ajattelen. Ei pysty antaa itsestään tavallaan kaikkea toiselle. Ei silloin esimerkiksi seksistäkään voi nauttia kunnolla ja mieli ei ole mukana hommassa, kun miettii vaan samalla, että miltä se oma mahamakkara siinä aktin aikana näyttää.
    Sori nyt suorat puheet, mutta pakko sanoa suoraan, että ymmärretään mitä haetaan.. 🙂

    • Ja vielä yksi juttu.. Mun mielestä on ihanaa kun mun mies ei ikinä anna mun soimata itseäni. Jos alan väittää mun vatsan näyttävän lihavalta, tulee samantien kommentti. ”Älä hauku mun naista”. 🙂 Joskus hän myös alkaa tahalla soimata itseään ja omaa ulkonäköään, joka kuulostaa mun korvaan ihan kauhealta ja tajuan samantien lopettaa itseni soimaamisen.

    • Ihana mies sinulla pidä siitä kiinni <3 Äläkä anna kenenkään haukkua hänen naistaan 😉

    • Sinä ymmärsit pääpointtini aivan oikein! <3 Kiitos suorista sanoistasi, niitä tarvittasiin tänne suomeen paljon enemmän 😉

  10. Piiitkässä parisuhteessa on ehtinyt oma elopainokin elää. Olen ollut sekä hyvin laiha että +20kg ylipainoinen. Hassua kyllä, kumppania häiritsi ehkä enemmän se laihin vaihe ja sitten taas ylipainon mukana tulleet muhkeammat kurvit olivat miehen mieleen. Jopa niin että kun sain käynnistettyä elämäntapamuutoksen minulle marmateltiin kurvien latistumisesta. Mutta itse en vain voinut hyvin ylipainoisena – henkisesti. Vieläkin tuntuu että hukkasin vuosia ylipainon alle sillä se vaikutti niin ikävästi juuri itsetuntoon. Ihailen niitä ihmisiä jotka kantavat kilonsa vahvalla itsetunnolla, joilla on upea tyyli riippumatta siitä mitä vaaka näyttää, mutta minä en kuulu heihin. Ylipainoisena olin aivan hukassa, mikään vaate ei istunut enkä oppinut pukeutumaan painooni sopivasti. Kiloista luopuminen toi itsetunnon rytinällä takaisin ja on ihana kun tuntee itsensä taas itsekseen. Voi taas pitää niitä vaatteita jotka tuntuvat omalta. Voi taas kantaa itsensä ryhdillä eikä ole olo että minä harmaa maan matonen. Typeräähän se on että se oma mieli on niin riippuvainen ulkonäöstä, mutta toisaalta nyt olen paremmassa kunnossa fyysisesti kuin ikinä tähän asti elämässäni, edes silloin ”laihana” joten ehkä urakan jälkeen on myös lupa olla hyvillä mielin itsestään. Ja varsinkin kun saavutettua kuntoa on ylläpidettykin jo muutamia vuosia – ei puhuta mistään pikadieeteistä 🙂 Ja tottahan se vaikuttaa parisuhteeseen kun ei ole olo että tarvitsisi häpeillä itseään ja kroppaansa.. Saati kun on energiaa ja jaksamista enemmän kuin sohvapotulla!

    • Olet tehnyt hienon urakan vain itsesi takia ja se on pääasia, me elämme kuitenkin tätä elämää loppupeleissä vain itsellemme <3

  11. Itse olen ollut suht normaalipainoinen aina, ja muutamia vuosia sitten, vaihdettuani fyysisestä työstä toimistotöihin, painoni nousi n.20 kg. Ihan täysin syömisten takia, sillä en enää kuluttanut samalla tavalla kuin aikaisemmin ja syömistottumukset jäi. Sen jälkeen tulin raskaaksi ja otin siihen vielä 17 lisäkiloa, mikä oli minun lyhyyteni (158cm) nähden huomattava ylipaino. Raskauden jälkeen minäkuvani oli aivan kauhea, enkä pystynyt kävelemään peilin edestä, ilman että mollasin itseäni. Puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen heräsin asiaan ja laitoin ruokavalioni täysin uusiksi. 7 kuukaudessa sain tiputettua n.20 kg johon myös kuului säännöllisen epäsäännöllinen liikunta. Tällä hetkellä painan 15 kg vähemmän kuin alkaessa odottaa lastani. Huomasin, että silloin kun olin painavimmillani, niin oma huono oloni vaikutti parisuhteessamme negatiivisesti, varsinkin seksiin. Olen kiitollinen, että silloinen mieheni hyväksyi minut aivan samalla tavalla kuin ennen lihomistani. Toivoisin myös, että kumppani sanoisi suoraan asiasta mikäli toinen vaan paisuu vieressä syömällä ja alkaa muuttua kiukkuisemmaksi jne…itselleni ei sitä koskaan sanottu ja huomasinkin asian itse paljon myöhemmin.

    • WAU huimia tuloksia ole niistä ylpeä! <3 Mäkin toivoisin jos lihoisin yhtäkkiä, että Joni puuttuisi asiaan koska tietää ettei minulla olisi hyvä olla..

  12. Varmaan tästäkin kommentista tulee paskaa niskaan, kun niin moni halusi taas sunkin kirjoitukset käännellä ja väännellä ihan mielensä mukaan. 😀 Kun tapasin poikaystäväni, hän oli todella hyvässä kunnossa ja aktiivisesti treenaava sekä muutenkin hyviä elämäntapoja noudattava. Mulla oli kiinnostusta kehonrakennukseen ja treenaamiseen, mutta jotenkin niitä taitoja ei vain ollut. Aloimme sitten yhdessä rakentaa sellaista yhteistä tulevaisuutta, midtä molemmat olivat haaveilleet ja vaikka mieheni hyväksyikin mut ihan suhteen alusta alkaen, niin nyt kun oon tässä parin vuoden aikana timmiytynyt ja pudottanut elopainoani sellaiset 8 kg siitä tapaamisestamme niin juurikin MULLA ITSELLÄNI on se hyvä olo, tykkään pukeutua paremmin, huolehtia itsestäni ja olen siinä suhteessakin iloisempi, positiivisempi, aktiivisempi. Eli se ei tule siitä, hyväksyykö mieheni tai kukaan muukaan minut, vaan siitä että mulla on ihan hirveen paljon parempi olo nyt! Olin onnellisimmillani silloin kun rakastuin poikaystävääni ja olen sitä edelleen, joten nämä asiat on varmasti vaikuttaneet siihen miksi hän minuun ihastui eikä se, miltä näytän tai paljon painan. 🙂 Jos taas yhtäkkiä hän vaikka lopettaisi salilla käymisen ja treenaamisen ihan kokonaan ja alkaisi istua kotona ja syödä pelkkää roskaruokaa, niin olen varma että se vaikuttaisi suhteemme vain sen kautta, että en minä jaksa katsoa ikuisuuksia sitä että joku ”pilaa” kaikki kovalla työllään saavutetut tulokset eikä enää tee sitä, mitä on ennen niin rakastanut. Jo nyt kun jompikumpi välillä pitää salitaukoa, niin selvästi näkee miten paljon se vaikuttaa yksilön yleiseen mielialaan ja sitä kautta meidän suhteeseen myös, jos toinen on pahalla päällä. Kuten sinäkin kirjoitit, se toisen ulkomuoto ei oikeastaan paljon kiinnosta jos pääkopan sisällä kaikki on kunnossa ja suhde toimii, mutta ainakaan meillä se ei toimisi jos ei liikuttaisi yhtään tai nukuttais ja syötäis säännöllisesti. Ihan asia erikseen on jos tulisin vaikka raskaaksi ja lihoaisin sen aikana 30 kg! Jos siinä mies ottaa ja jättää, niin voidaan miettiä että olikohan se ihan oikea alunperinkään, raskaudessa kun on kyse kuitenkin siitä uudesta elämänalusta eikä siitä että kuka lihoaa vähiten tai treenaa pisimpään. Jos siis ikinä olisi tunne ennen sitä raskautta että toinen ei hyväksy sitä sen aikaista turpoamista, niin sitten ainakin itse lähtisin jatkamaan elämääni ihan itsenäisesti eteenpäin.
    Ihania yhteiskuvia teistä! Mukavaa viikonloppua. 🙂

    • Kiitos Maare kommentistasi! Hienosti olet timmeytynyt ja jatka samaan malliin, ihanaa kun on kumppani kenen kanssa voi yhdessä kehittyä niin henkisesti kuin fyysisestikkin! 🙂

  13. Komppaan nimimerkkiä Heidi hänen kommentissaan: ”Hankala aihe joka saa ihmisiltä helposti karvat pystyyn, varmaan siksi koska suurin osa ihmisistä ei ota vastuuta lihomisestaan. Syytetään ties mitä huonoa aineenvaihduntaa jne. jos kyse ei siis ole sairaudesta.”

    Luen ite just parhaillaan Kaisa Jaakkolan kirjaa ”Hormonitasapaino”, ja voi kuinka silmiä avaavaa tuo teksti onkaan! Esimerkiksi just niinkuin Heidi tuossa sanoo, että ihmiset ei ota vastuuta lihomisestaan, vaan syyttävät ennemminkin huonoa aineenvaihduntaa tms! Tuleeko näistä ihmisistä kukaan oikeasti ajatelleeksi sitä, että ruokavaliolla ja ravinteiden monipuolisuudella ja laadulla voidaan vaikuttaa myös tähän aineenvaihduntaan. Ja taisi joku mainitakin, että ”jos kilpirauhasen vajaatoiminta tai masennus tulee, niin siinä voi lihoa näin ja näin paljon..”, vaikka todellisuudessa esim. tämä kilpirauhasen vajaatoiminta ei ”vain tule”, vaan se on suurilta osin riippuvainen ihmisen elintavoista. Tästä kommentista tulisi ihan superpitkä romaani, jos tähän alkaisin nyt liikaa pätemään, mutta suosittelen ihan oikeasti lämpimästi lukemaan tuon kirjan. Aika avartavaa ja herättelevää tekstiä 🙂

    Ja vielä Kristalle terkut, että on ollut ilo seurata sun taivalta tässä nyt muutaman vuoden. Huomaan jatkuvasti ”kadehtivani” sun vartaloa, sillä itse tälläisenä 183cm pitkänhuiskeana naisena olen aina haaveillut sellaisesta ruumiinrakenteesta, joka sulla on. Äläkä ymmärrä väärin, olen sinut itseni kanssa ja nykyään oon myös rohkaistunut ostamaan oikein korkkareitakin, kun oma mieheni on niin ylpeä pituudestani, mutta tottakai se vaan menee niin, että aina mitä itsellä ei ole niin sitä kaipaa 😀 eli välillä kovasti haluaisin olla 165cm. Ja nyt kun sua on jonkin aikaa snapissa tullut seurailtua, niin kyllä vaikutat aivan supermukavalta ihmiseltä. Hyvää jatkoa 🙂

    • Voi ihana sinä kiitos kommentista, tulin todella hyvälle mielelle! <3 Olet upea juuri niin pitkänä kuin olet. Kiitos lämpimistä sanoista! Ihanaa syksyä sinulle ja kaikkea hyvää!

  14. Olenko ainoa, joka sanoo, että puolison tai tulevan puolison/kumppanin ulkonäöllä on todella iso merkitys. Jos painoa on tai tulee syömällä (en puhu sairauksista esim. kilpparin vt.sta) ,niin se kertoo ihmisestäkin jotain. Omat haluni todennäköisesti katoaisivat kuin tuhka tuuleen. Sinkkuna en edes vilkaisisi ylipainoiseen mieheen/naiseen.

    Myönnän itse kiistatta, että minua etoo rasva, selluliittii ja ylipaino. Niin se vain on. en ihmettele htään, jos halut katoaa ja suhde jopa päättyy, jos toinen lihoo, eikä tee asialle mitään.

    En pysty edes katsomaan runsaasti ylipainoisia ihmisiä, kun taas timmeissä katse lepää.

  15. Minä minä minä minä muttakun minä minä sitä minä tätä minä tota kun minä tuota minä tätä minä minä minä minä

  16. Tämä on niin totta.

    Tapasin oman mieheni ulkomailla reissatessani, olin elänyt vuosia todella tiukalla ruokavaliolla ja pikkuhiljaa parantumassa syömishäiröisestä käyttäytymisestä ja annoin itselle vähän liikaa siimaa, nälkä kun oli ja bailaus oli kivaa.. tottahan toki 5 kk tätä tarkoitti että paino pomppas sen melkein 10kg sinne normipainon ylärajoille. Mieheni oli aivan fine kroppani kanssa, mutta sitä vitutti se mun ainainen epävarmuus ja häpeä, melkein 4 vuotta elin omassa epävarmuudessa ja söin ahdistukseen. Vuosi sitten mulle riitti, ja aloin maltillisesti muuttamaan syömisiä ja lisäsin liikuntaa, pääsin takaisin omaan mukavuuspainoon todella helposti ja ihan huikea miten hyvä olo itsellä on ja miten se heijastuu parisuhteeseen. Hyvin meillä meni ennenkin, mutta oma itseluottamus on saanu miehenkin huomaamaan minut ihan uudella tavalla. Ja parempi kai näin että kehitys on tähän suuntaan kuin toisin päin 😉

  17. Olet niin kauniin ja sopusuhtaisen näköinen, niin olisi ihana tietää missä menet nyt painosi kanssa:)?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta