Sydän jätti yhden lyönnin lyömättä

Lauantai aamu klo 07.00 herään yksin kotoota, koska Joni on pikkujoulu risteilyllä. Tunnen itseni todella pirteäksi ja onnelliseksi! Syystäkin, koska eilinen ilta oli aivan loistava, olimme tyttöjen kanssa syömässä ja pari viinilasia juomassa! Päätän pitkästä aikaa moneen viikkoon lähteä kunnon aamulenkille, mittari näyttää +5 astetta eikä sadakkaan!

Krista Seuna

Pääsen Kalasataman ja Korkeasaaren väliselle uudelle sillalle, kun nään pojan (varmaan juuri 18 vuotta täyttänyt) istuvan sillan kaiteella! Tuolloin jäi yksi lyönti välistä.. Oli säkki pimeää ja ensimmäinen ajatus oli, että soitan nopeasti hätänumeroon. Seuraava ajatus oli ”mitä jos toi poika hyppää mereen ja apu ei kerkiä paikalle”.  Jätin soittamatta..Päätin kävellä rauhallisesti lähemmäs ja huusin rauhallisesti ”moikka onko kaikki hyvin”. Ihmisen kehonkieli yleensä kertoo nanosekunnissa onko toinen osapuoli vastaannottavainen vai ei, hän onneksi oli.

Joni toi mulle ruusuja eilen, elämän pienet ilot <3
Joni toi mulle ruusuja eilen, elämän pienet ilot <3

Pääsin lähemmäs ja huomasin pojan itkeneen. Siinä juttelimme 5 min elämästä ja poika kiipesi alas kaiteelta. Kävi ilmi, että oli ollut rankempi yö, koska poikaystävä oli jättänyt.. Tiedän tunteen, kun nuorempana kaikki tuntui kännissä niin lopulliselta ja hirveältä ja kerroin hänelle omia kommelluksiani. Loppujen lopuksi saatoin pojan kotiin ja päätin jättää lenkin juoksematta.

Tällaiset kokemukset pysäyttävät. Mieleeni palasi hetki, kun sain kauppiksessa olessani kuulla koulukaverini tehneen itsemurhan, koska tyttöystävä jätti.. Rauha hänen muistolleen. Haluan tällä kirjoituksella muistuttaa kaikkia siitä kuinka kullan arvoista elämä on. Kenenkään elämä ei ole jatkuvasti ruusuilla tanssimista eikä sen pidäkkään olla, koska muuten pienet iloiset asiat eivät tunnu miltään <3 Nautitaan elämästä, koska me kaikki olemme täällä jatkoajalla!

Ihanaa Halloweeniä kaikille ja olkaa varovaisia <3