Miten voit päättää toisen kuolemasta??

Tämä aihe kirpaisee syvältä. Olen alkanut monesti menneen kahden viikon aikana kirjoittamaan tätä tekstiä, mutta päätynyt pyyhkimään sen kerta toisen jälkeen pois. En tiedä onko tässä oikeeta tai väärää tapaa kirjoittaa, mutta näitä ajatuksia olemme perheeni kanssa joutuneet pyörittämään.

Koiranomistajat tietävät, kuinka tärkeitä nämä karvaiset otukset voivatkaan olla. Itselläni ei ole sisaruksiakaan, joten Sofi on hoitanut tämän roolin paremmin kuin hyvin <3 Olen kertonut aikaisemmin, miten kova huoli koko perheellämme on, kun neidillä on ollut tämän vuoden puolella jo yksi syöpäleikkaus ja kohdun poistoleikkaus. Kaksi viikkoa takaperin Sofi alkoi yhtäkkiä linkuttaa toista takajalkaansa. Saimme nopeasti lääkäriajan seuraavalle päivälle, takajalan eturistiside on ratkennut.. Kaksi vuotta sitten korjattiin toinen polvi ja nyt olisi edessä taas leikkaus.

image
Me 7 vuotta sitten <3

Olen tietoisesti yrittänyt sivuttaa asiaa, koska pelkkä ajatuskin poismenosta tuntuu kamalalta. Vaikka tiedän sen olevan edessä, kaikki me elämme jatkuvasti jatkoajalla. En kuitenkaan usko, että näihin pystyy koskaan valmistautumaan etukäteen.. Kävimme mökillä Sunnuntaina myös tämän asian takia, oli kokoonnuttava pöydän ääreen ja mietittävä ennenkaikkea Sofin parasta! Tulimme siihen ratkaisuun, että leikataan. Vanha rouva on niin pirteä ja iloinen muuten, joten lopetus ei tuntunut kenestäkään meistä oikealta vaihtoehdolta.

Viime sunnuntaina <3
Viime sunnuntaina <3

Tänään Sofin leikkaus alkoi aamusta ja ennen puolta päivää, kirurgi laittoi viestiä ”leikkaus sujui hyvin ja Sofi on hereillä iloisena” <3 Tämä 14-vuotias teräsmummo ei ole luovuttaja!!

Raha ei tuo onnea, mutta tässä kohtaa tuo! Monella ei varmasti olisi edes mahdollisuutta näihin kuluihin, mitä on tullut viimeisen 3kk ja 3 leikkauksen ansiosta. Nämä asiat eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä. Nyt elämme päivä kerrallaan ja äitini kuntouttaa Sofin jalan taas entiselleen <3 Minullakin on kesälomalla merkitty sisarusaikaa rutkasti! Tilanteet muuttuvat mikä hetki hyvänsä kenellä tahansa meistä, joten nautitaan jokaisesta päivästä!

 

kristaseuna

17 vastausta artikkeliin “Miten voit päättää toisen kuolemasta??”

  1. Eikös tuommoiset leikkaukset ole aika vaarallisia jo noin vanhalle koiralle… Mutta toivotaan että kuntoutus sujuu ongelmitta ja koiranne voi hyvin:) Isoja ja vaikeita päätöksiä. Olisinko ala-asteella vai yläasteen alussa ollut kun lopetimme silloisen koiramme, kun jalat alkoi pettämään alta ja ikää löytyi muistaakseni 13 tai 14v. Sen jälkeen kissa tuli taloon, koira vähän myöhemmin ja toinen koira myös jonkun ajan kuluttua. Kyllähän ne eläimet rakkaita ovat ja kuuluivat perheeseen:) Tosi raskaita asioita nuo, kun omat eläimet ovat siinä iässä yms.. Nauti ja ota kaikki ilo irti Sofi seurasta <3

    • Kuulostaa rajulta, mutta Sofi on niin hyvässä kunnossa niin lääkärin mukaan se kannatti tehdä. Kaikessa on riskinsä, mutta se oli sen arvoinen. Neidin kroppa alkaa pettämään, mutta pää ei! Se tarkoittaa pitkää elämää <3 Nyt nautimme jokaisesta päivästä taas! Olen vahvasti sitä mieltä, että koiraa emme enää hanki on tämä niin rankka paikka!

  2. Osaan niin hyvin kuvitella huolen ja ton tunteen ylipäätänsä. Minun pieni vauveli täyttää 11-vuotta tänä kesänä. Ajatuskin siitä, että häntä ei enää ole saa kyyneleet valumaan. En osaa kuvitella elämää ilman pientä karvaturriani. Onneksi koirallasi on kuitenkin nyt kaikki hyvin 🙂 Kun on rakastava perhe niin niilläkin on enemmän voimaa parantua ja olla elävien kirjoissa <3

    • <3 ei näihin pysty varautumaan ja pelkkä ajatuskin alkaa itkettää.

  3. Kyllähän tuo hurjalle kuulostaa kolme leikkausta kolmessa kuukaudessa 14v koiralle..

    • Monilla koirilla kestää viikkoja kuntoutua näistä leikkauksista, mistä meidän neiti on parissa päivässä kuntoutunut! Jos elämäniloa ja tahtoa löytyy en näe MITÄÄN syytä luovuttaa niin kauan kun hän itse nauttii elämästä <3

  4. ensimmäistä kertaa luen näin suurta koira-rakkautta koskevan postauksen. rahalla ei tosiaan pihistellä kun on kyse perheenjäsenen kohtalosta. mutta jos se tilanne tulee vastaan että koira kärsii ja pitää miettiä lopettamispäätöstä, olen sen kannalla vaikka se onkin tuskallista. perheemme yorkshirenterrieri lopetettiin 16vuotiaana v2010 koska emme jaksaneet enää katsoa sen kärsimystä, koira vain makasi, pissasi alleen, näkö ja kuulo oli mennyt jne. ei mitään elämäniloa. katsoin kallea silmiin ja näin pelkkää harmaakaihia ja hiljaista huutoa ”päästä minut menemään” ja päästimme. se otti koville koska kalle oli perheenjäsen, kuin veli, ei mikään pelkkä koira. koirattomien ihmisten on niin vaikea ymmärtää kuinka tärkeä koira voi olla, jopa tärkeämpi kuin joku kaukainen sukulainen. paranemistoivoa ylle!

  5. Ompa tuttu tilanne. Meidän 15-vuotias pikkukoira lopetettiin vasta. Sillä oli pahalaatuinen syöpä, joka oli alunperin sellasessa paikassa et sitä ei voinu leikata, sit se levis koko kehoon, mukaan lukien aivoihin asti ja aiheutti kouristuksia/epilepsia kohtauksia. Kyllä sitä päätöstä pitkitettiin kuukausi tolkulla kunnes lopulta se oli paras ratkaisu ku oireet kävi niin sietämättömäksi (myös hengittäminen oli vaikeaa – tukehtumisvaara). Itse se lopettaminen (siinä mukana oleminen) oli kaikkein tuskallisinta, en yhtään ajatellu etukäteen, että se vois tuntua niin pahalta.. Tietenkin toivon että se ois voinu luonnostaan kuolla.
    Hienoa että teidän koira on palautunu noin hyvin leikkauksista tuossa iässä, pitää olla vahva sydän. Nauttikaa vaan yhteisestä ajasta! 🙂

  6. Itse käytin just tänään oman koiran kontrolliröntgenissä kun ristiside leikattiin 8 vko sitten. Ikää on vasta 3,5 vuotta mutta siinä ajassa on lääkärissä käyty kymmeniä kertoja ja rahaa mennyt kohta varmaan 5-numeroisia summia. En silti hetkeäkään miettinyt että leikkautanko vai en. Kaveri jaksaa aina kaikista vastoinkäymisistä huolimatta päivittäin ilahduttaa ja jakaa positiivista energiaa. Niin kauan mennään kun elämäniloa riittää. Pikaista paranemista Sofille!

  7. Itsekin lemmikinomistajana ajattelen niin, että hoidetaan niin kauan kuin elämäniloa löytyy ja lemmikki ei kärsi. ”Viimeinen palvelus” on kuitenkin tehtävä, mieluummin vähän liian aikaisin kuin liian myöhään. Kyllä sen vaan tietää, kun aika on, oman lemmikkinsä tuntee itse parhaiten. Tsemppiä teille kuntoutukseen ja paljon onnellisia yhteisiä hetkiä <3

  8. Päätös rakkaan ystävän ja perheenjäsenen lopettamisesta on aina raskas, vaikka kuinka tietäisi että se on lopulta tehtävä. Siihen ei voi koskaan täysin valmistautua. Työskentelen itse alalla ja näen usein tapauksia joissa päätös lopettamisesta olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.. Mielestäni silloin pettää koiran varauksettoman luottamuksen siitä että omistaja suojelee lopulta kaikelta pahalta ja pitää aina huolta. Itse olen sitä mieltä että lopetus on aina parempi tehdä mieluummin vähän aikaisin kuin vähän liian myöhään. Se on lopulta viimeinen palvelus rakkaalle ystävälle.

    Edellä olevat mietteet kirjoitin yleisellä tasolla, ei mitenkään sinuun ja koiraasi liittyen. Toivotan paljon hyviä hetkiä yhdessä, nauttikaa toistenne seurasta!

  9. Kyllähän se pitää osata myös jossain vaiheessa ajatella sen koiran parasta, eli jos kokoajan joutuu juoksemaan lääkärissä/veitsen alla onko se koiralle enää mieluista, varsinkaan jos ikää jo eläimellä on. Se tosiasia on että se koiran ja harvan eläimen elinikä on niin pitkä kuin ihmiselle joten se yhteinen taival päättyy jokatapauksessa jossain vaiheessa, se pitää ymmärtää jo eläintä hankkiessa. Itselläni on ollut elinikäni aikana kolme koiraa joista 2 on lopetettu, molemmilla kerroilla ikää oli tehnyt tehtävänsä. Lääkäri olisi silloinkin suorittanut tarpeellisia toimenpiteitä koiran eliniän jatkamiseksi mutta mitään takeita operaatioiden tuloksista ei ollut että koira saisi viettää kivutonta elämää, siinä vaiheessa en alkanut ajattelemaan omaa pahaaoloani mikä koiran menetetyksestä seuraa vaan tein mikä koiralle oli parasta. Vaikeita juttuja mutta pitää osata myös luopua kun sen aika on eikä tarrata väkisin toisen kustannuksella loppuun asti.

  10. Voi ihana kun huolehditaan hyvin lemmikistä <3 Tsemiä,ja parenemista ihanalle Sofille:) Toivottavasti elämä jatkuu iloisena Pitkään<3

  11. Terveisin Sofille, paranemisia, miljoona halausta ja pusua Sofille, maailman ihanin ja viisain koira.

  12. Olen aivan järkyttynyt näistä joistain kommenteistä. Kuinka julma ihminen voikaan olla! Eiköhän omistaja ja koiraa hoitanut lääkäri tunne koiran paremmin kuin tuntematon netistä huutelija. Varmasti kuluneet kuukaudet ovat olleet jo ihan tarpeeksi rankat. Tiedän kokemuksesta sen huolen ja surun joka tuohon liittyy, siinä ei todellakaan kaipaa arvostelua täysin tuntemattomilta ihmisiltä jotka eivät ole koko koiraa koskaan nähneetkään.

    Itse olen todella onnellinen, että perheenne on valmis hoitamaan koiraa kuluista huolimatta vaikka se onkin jo iäkäs. Liian usein mielestäni päädytään lopetukseen vaikka koira olisi muutoin täysin elinkelpoinen mutta vaatii esim. kohdun poiston vanhemmalla iällä. Omalta koiraltamme kohtu poistettiin tulehduksen vuoksi 10 vuotiaana ja vaikka se silloin oli tosi kipeä niin leikkaus onnistui ja koira eli vielä lähes 7 onnellista vuotta! Olin 8 vuotias kun se perheeseemme tuli eli kasvoin aikuiseksi kyseisen koiran kanssa ja pidin sitä siskonani. Se oli äärettömän rakas koko perheelleni ja kun askeleet pikkuhiljaa hidastuivat niin aina ajattelimme, että jospa se vielä ensi kesän näkisi koska se rakasti aurinkoa ja omalla pihalla makoilua. Loppujen lopuksi se kuoli heinäkuussa, eli melkein koko kesän se ehti pihalla tepsutella.

    Älä välitä näistä hirveistä kommenteista. Sitä en väitä, etteikö olisi tapauksia joissa koira olisi pitänyt lopettaa aiemmin mutta se ei tarkoita, että kaikki tapaukset olisivat sellaisia. Vanhuus ei ole sairaus ja tietenkään vanha koira ei ole yhtä aktiivinen kuin nuori mutta se ei tarkoita, että heti pitää lopettaa kun ensimmäinen vanhuuden vaiva ilmenee. Tämä aihe riipaisee itseäni todella läheltä sillä tiedän täysin miten rakas koirasi sinulle on, kuten omani oli minulle. Kun lähdön hetki koittaa, se on ihan hirveää eikä mikään muu auta kuin aika. Myös omat vanhempani sanoivat, että koskaan eivät uutta koiraa ota mutta vuoden päästä heille uusi perheenjäsen muutti kotiin ja aivan yhtä rakas siitäkin tuli, vaikka ei se tietysti edellistä koiraa ikinä korvaa. Oman koirani poismenon jälkeen katsoin paljon vanhoja videoita ja kuvia koirastamme pentuna, aikuisena ja vanhana. Se auttoi itseäni vaikka oli tietysti myös todella surullista. Etenkin pentuvideoiden katsominen toi hymyn huulille, olihan siitä jo niin pitkä aika kun oma koira oli sellainen rasavilli ollut.

    Oma täysin oma koirani on nyt 8 vuotta ja sillä on kuono ihan harmaa joten näyttää jo melko seniorilta. Nyt jo alkaa mielessä olemaan sellaista pientä haikeutta ja surua, että kaveri vanhenee mutta se on itselleni puolustusmekanismi, että mieli alkaisi pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen ettei se elä ikuisesti. Nauti Sofin kanssa kesästä ja tsemppiä koko perheelle tämän raskaan ajan kanssa. Omaa sydäntä lämmittää aina kun näen omistajat jotka todella rakastavat koiraansa ja ovat valmiita uhrauksiin jotta perheenjäsen saa ansaitsemansa viimeiset vuodet <3.

  13. Mä jouduin viime syksynä lopettamaan mun 5-vuotiaan koiran, koska sillä todettiin paha reuma (ja sen myötä nivelrikko). Se oli mun ensimmäinen harrastus- ja kisakoira sekä ennen kaikkea perheenjäsen. Jos leikkauksella saa koiran vielä oikeesti terveeks niin varmasti tekisin sen. Meillä omistajilla on kuitenkin iso vastuu, koska pitää pystyä tunnistamaan tilanne, jollon koira on liian kipeä jatkamaan. Teillä onneks kaikki meni hyvin ja saatte vielä toivottavasti muutaia terveitä lisävuosia. Jokainen tuntee oman koiransa parhaiten, joten kenenkään muun on turha sanoa, mitä minkäkin ikänen koira kestää.

  14. Toivottavasti saatte vielä paljon yhteisiä hetkiä <3 mä taistelen ainakin mun omien lemmikkien puolesta niin kauan kun elämäniloa löytyy 🙂 ei vanhoja ihmisiä lopeteta jos tulee lonkka murtuma eikä mun mielest eläin oo erilainen siinä 🙂 mielestäni ihmiset nykyää liian kevyein perustein lopettaa eläimiä, tottakai se kuntoutus voi olla rankkaa ja eläimellekin vähän perseestä mut kyl se elämä voittaa eläimelläkin, en usko et ne haluu et niitä lopetetaan ku kuntoutus hoitaisi homman !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta