I’m BACK!

En muistanutkaan miten mahtava fiilis tulee, kun huomaa motivaation palanneen treeneihin! Te lukijatkin olette varmasti huomanneet, että teen kaiken täysin tunteella. Kun tunne on motivoitunut sen kyllä näkee ja kuulee. Sitten kun ei huvita niin ei kertakaikkisesti vaan tehdä mitään. Näitä ”ei huvita-kausia” onneksi tapahtuu ainoastaan pari kertaa vuodessa.

Kaksi viikkoa takaperin minun oli aika pysähtyä. Olin itse omasta ”tahdostani” tai todennäköisesti vain jääräpää luonteeni takia ajanut kroppani siihen tilaan, että se ei vain enää jaksanut. Ajatus etten koko kesänä enää halua mennä salille treenaamaan vaan mielummin alan vaikka uimaan uimataidottomuudesta huolimatta kesti tasan kolme päivää. Näinä päivinä rehellisesti olin todella vihainen itselleni, miksi olin ajanut itseni siihen tilaan? Nyt jälkeenpäin olen paljon ajatellut asiaa ja todennut, että kävin treenaamassa ainoastaan kulutuksen takia. Päässäni pyöri ainoastaan, että reversellä on kulutettava. On taottava rautaa, jotta kehitystä tapahtuu! Tässä kohtaa moni varmasti miettii ”tolla on päässä vikaa”. Ehkä hiukan onkin myönnettäköön, mutta onnekseni olin koukussa kulutukseen enkä esim. huumeisiin!

image

Viime viikolla, kun sain uudet ohjelmat käsiini alkoi sydämeni tykyttämään ja kämmenet hikoilemaan. Vaan ja ainoastaan ajatuksesta, että nyt lähtee rauta taas liikkumaan. Minulla lisättiin paljon hiilareita päiviini, koska juoksemisessa kroppa käyttää HH:ta energianlähteenä. Saliohjelma on todella raskas ja se vasta motivoikin! Nyt Kribi astuu niin sanotusti ”next levelille”, koska toistoja ei ole paljon, mutta rautaa senkin edestä 😉

Olen löytänyt taas uuden motivaation treenaamiseen ja en voisi riemuita tästä yhtään vähempää! Haluan seurata lähteekö sarjapainot nousemaan nousujohteisesti, kun ruokaakin on koneessa! Haluan tällä kirjoituksella kannustaa niitä, joista tuntuu että motivaatio on hukassa. Anna itsellesi vaikka viikko aikaa niin huomaat, että jalkateräsi osoittaa taas oikeaan suuntaan eli treeneihin. <3