”terapian tarpeessa”

Muistatteko kun kirjoitin postauksen Henkilökohtainen helvetti? Minä muistan tämän päivän todella elävästi. Niinkuin te lukijatkin olette kommentoineet, että kaikella on tarkoituksensa oli myös tuolla synkän Marraskuun postauksella! Silloin tein päätöksen mennä Terapiataloon puhumaan menneisyyden haamuista, jotka eivät ole jättäneet rauhaan. Tämä päätös oli varmasti elämäni paras! Olen marraskuusta saakka käynnyt säännöllisesti Silvan vastaannotolla ”purkautumassa”.

image

Olen ihminen, joka tuntee kaikki tunteet potenssiin sata. Kun rakastan annan jokaisen soluni rakkauteen, kun joku lähellä oleva ihminen loukkaa menee se pitkäksi aikaa ihon alle . Tämä oma ”myllyni”, joka käy tuhansia asioita samaan aikaan läpi on samalla lahja, mutta myös heikkous. Totuus on kuitenkin se, että joudun tämän myllyn kanssa elämään loppu elämäni. Terapian myötä olen saannut miljoona uutta avainta tähän elämään ja tunteiden hallitsemiseen, joista en voi kuin tuhannesti kiittää! Jonkun mielestä voin olla heikko, kun en ole itse pystynyt kehonhuollon lisäksi huoltamaan mieltäni. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että olin super rohkea hakiessani apua, koska tässä nykyisessä elämäntilanteessani nämä uudet avaimet on otettu tehkkaaseen käyttöön.

Eilen olin purkamassa tätä viikkoa Silvan luona. Kertoessani viikon tapahtumia tajusin kuinka paljon on tapahtunut! Huomasin myös etten todellakaan ole tiedostanut mitä on tapahtunut. Pahin kolaus oli ehdottomasti keskiviikko.. Hyvästelin pienen Sofin, enkä muista tuosta päivästä mitään. Haluan avoimesti kertoa käyväni terapiassa, koska mielestäni jokaiselle se tekisi hyvää <3 Aivot on kuitenkin isoin lihaksemme, joka itselläni ainakin tekee jatkuvasti töitä niin miksi emme pitäisi siitäkin hyvää huolta.

Uusi viikko ja puhtaampi pöytä taas, joten eiköhän aleta tosi toimiin! Itse aijon tämän viikon keskittyä töihin, treeneihin ja ystäviin <3

kristaseuna

2 vastausta artikkeliin “”terapian tarpeessa””

  1. Mulla sama juttu. Mä elän niin vahvasti mun tunteissa että välillä ihan pelottaa. Oon monesti miettiny että voiko toista rakastaa liikaa ja jos voi ni pelotanko mä sillä nykyisen mieheni lopulta pois. :/

  2. Olet todella rohkea mimmi puhuessasi naista jutuista avoimesti ja auttaa varmasti monia lukijoita, jotka kayvat terapiassa (taalla yksi) tai ovat miettineet sinne menoa. Paljon tsemppia sinulle! Ota hetki ja paiva kerrallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta