Vaikeat ajat

Sain erilaisen sähköpostin, joka nostatti karvani pystyyn. Sähköpostin lähettäjä oli nähnyt minut kaupungilla ja huolestunut kuinka huonovointiselta näytin. Masennus oli kuulemma käsinkosketeltavaa ja näytin surulliselta. Haluan tässä avata teille tämänhetkisiä fiiliksiäni.

Olen perus positiivinen tyyppi ja olen huomannut, että vaikeinakin aikoina haluan tuoda täällä blogissa esille vain positiivisia asioita. Miksi?

Olenko yrittänyt rakentaa itselleni jonkinnäköisen suojamuurin, jotta kukaan ei pystyisi satuttamaan minua heikkouksistani? Kaikilla meillä on heikot kohtamme ja aikamme. Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista ja se on hyväksyttävä. Kun elää haastavampia aikoja oppii arvostamaan paremmin aikaa jolloin kaikki on tasaisen hyvin.

Kuten olen aijemminkin sanonut marraskuu on aina minulle vuoden haastavin kuukausi. Pimeys ja kylmyys on tehnyt myös minusta kylmän ja ehkä hieman ”pimeenkin” tyypin. Tunteet ajelehtivat laidasta laitaan enkä tiedä itsekkään kumpi laita on parempi. Laita johon saan kunnon taklaukset vai laita jota päin itse taklaan itseni?

image

Tiedän tekeväni vain itselleni hallaa näillä ajatuksilla ja tunteillani. En pysty muuttamaan vuoden aikoja tai taikomaan Suomeen ikuista kesää. On siis kaksi vaihtoehtoa, joko muutan pois Suomesta paikkaan jossa en kokisi tätä kaamosmasennusta TAI alan vaan oppia elämään tämän kanssa tiedostaen, että tämä on vain ohimenevää. Saa nähdä kumpaan vaihtoehtoon päädyn ennen ensi vuoden marraskuuta, koska nyt en enää kerkeä pakkaamaan kotiani rinkkaan ja ottaa ensimmäistä lentoa Filippiineille.

Tämä on yksi heikkouteni ja pimeä puoleni, joten jos näät minut kulkemassa huppu päässä ja silmäpussit polvissa, ei minulla ole sen kummempaa hätää 😉 Joulu on onneksi tuloillaan, joka on rakkauden ja syömisen juhlaa!

kristaseuna

8 vastausta artikkeliin “Vaikeat ajat”

  1. hahhah lähetti sähköpostia! montakohan miljardia masentuneen näköistä ihmistä maailmasta löytyy. miksei alkanut juttelemaan ja kertonut huolestaan kasvotusten?

    • No näin juuri. enkai nyt niin stereotyyppisen masentuneen näköinen ole 😀

  2. On jännä miten ihmiset heti reagoivat jos ei ole yhtenä päivänä hyppimässä riemusta. Itselläni kävi vastaavanlainen tapaus pari päivää sit. Istuin töissä kahvihuoneella klo 5 aamulla silmät puoliummessa niinku yleensä kaikilla siihe aikaan aamusta. Ja dieettaamisen sekä kunnon vatsataudin jälkeen muutamia kiloja pudottaneena. Työkaveri tuli huoneeseen ja hetken tuijotettiaan kysyi että olenko mä kipeä kun näytän ihan sairaalta. Ei, en ollut sairas. 😄
    Samana päivänä 16 tunnin työpäivän jälkeen olin vihdoin lähdössä kotiin niin toinen työkaveri törmää muhun käytävällä ja ihmettelee onko mulla kaikki hyvin? Edelleenkin oli. 😄
    Dieetti, 16 tuntiset työpäivät ja tää pimeys ku nyt vaan ei just silloin saanut mua kiljumaan riemusta. Varsinkaan kun paikka jossa työskentelin syttyi tuleen samana päivänä. 😀

    Kieltämättä hetken mietin että olivatko nämä henkilöt aidosti huolissaan voinnistani vai saiko uteliaisuus vaan heidät kyselemään. Ihmisluonne kun on vähän uteliasta sorttia. 😊

    • 😀 No on kyylä tosia outoa miten ihmiset aina jaksaa kysyä kun näkee, että menee ”huonosti”. Mites monta kertaa ihmiset tulee kommentoimaan kun on iloinen, ”meneeks sulla noin hyvin” 😀

  3. Heippa! Samat fiilikset koen syksyisin suomessa. Mahdoton väsymys, voimaton olo ja mieli maassa. Marraskuu se pahin. Muutamia vuosia sitten sain tarpeekseni ja pakkasin syksyllä kamat ja lähdin ulkomaille missä oli lämmin vuoden ympäri. Oli töitä ja aurinkoa. Ihania ihmisiä. Työ oli rankkaa ja palkka huono mutta masennusta ei näkynyt enää! Kyllä helpotti. Muutaman vuoden siellä vietin mutta palasin suomeen huonon työtilanteen vuoksi. Nyt taas samassa pisteessä täällä. Opiskelut ja työ täällä sekä mies mutta taas masentunut. Mikä sitten on se vaihtoehto, onnellinen elämä mutta ilman hyvää koulutusta huonolla palkalla vai koulutus ja työ ja hyvä arki mutta mieli maassa…

    • Kuulostaa kyllä niin siistiltä pakata vaan kamat ja häippästä, mutta juuri opiskelut ja duunit on täällä paremmin kuin monessa muussa paikassa! 🙂 Kyllä me selvitään tästä!

  4. Heippa, itse olen taistellut samojen asioiden kanssa ja tuntuu kuin jokainen talvi olisi yhtä selviytymistä. Mikään ei oikein kiinnosta ja pimeät kuukaudet voisi viettää peiton alla sängyssä maaten.. Tällä hetkellä onneksi olen talven poissa suomesta niin ei ole kaamos masennus päässyt iskemään.. Tsemppiä ja energiaa päiviisi (:

    http://www.travelandsportinspiration.blogspot.fi

    • Kuulostaa niin unelmalta olla talvi pois! Kiitos ja nautihan! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta