Onnenkyyneleet!

Onko ruoka sinulle palkinto, jonka annat itsellesi onnistuessasi tai epäonnistuessasi. Minulle on myös aikoinaan ollut. Jos koin onnistuvani, esimerkiksi töissä palkitsin itseni pullalla, koska sihteerinä niitä muutenkin hain kaupasta päivittäin asiakkaille.

image
Toppi: Bodyaction, SuperHot

Samoin jos epäonnistuin, oli se sitten parisuhdeongelmia, salilla painot eivät nousseet tai pahin mörkö minulle eli syksyn pimeys. Tällöin kaupasta lähti mukaani mössöjä mitkä ei ainakaan parantanut fiilistäni päinvastoin, tuli huono olo ja peilistä katseli turvonnut tyttö!

image

Nämä ovat niitä piruja, jotka huutelee ja niiden kanssa on opittava elämään. Itse muistan päättäneeni eräänä turvonneena aamuna, etten ole enää näiden pirujen ”tossun alla”. Koska nämä ovat meille tapoja palkita itsemme on niistä aluksi todella vaikea luopua. Siksi kehotan mietimään mikä olisi palkinto hyvin suoritetusta päivästä, olisiko se tuoksukynttäilä kotiin, kukkakimppu vai lähtisitkö reippain mielin illalla lenkille?

image
Hetken latailin itseäni ennen kovaa treeniä!

Viime viikon olin maanantaista torstaihin uudella ruokavaliolla, jossa tyhjennettiin kroppani hiilareista ja perjantaina oli kevyt tankkaus. Alkuviikko perjantaihin saakka meni apinanraivolla, mutta lauantai ja sunnuntai olin aivan rikki. Eilen aamulla pääsi itkukin ennen salille menoa, koska jalkani tuntuivat sementiltä ja nälkä oli ensimmäistä kertaa saannut minut itkupotku fiiliksiin.

Menimme salille ja tiedostin, että kova jalkareeni on vedettävä peräsuoli pitkänä. Olin puolivälissä treeniä, kun puhelin piippasi ja sain sähköpostia valmennuksesta! PALKINTO, eli ruokaa! Sain puuroa pariin päivänateriaan lisänä ja onnenkyyneleet alkoivat vierimään poskellani. Puuro on aina ollut minulle päivän paras ateria ja nyt saan taas nauttia siitä ainakin torstaihin asti, kunnes menen Tampereelle viimeiseen kuntochekkiin!

image
Onnenkyyneleet <3

Pystyisitkö sinä palkitsemaan itsesi esimerkiksi puurolla ;)?

kristaseuna

12 vastausta artikkeliin “Onnenkyyneleet!”

  1. Onnistuu oikein hyvin! Varsinkin tiistai iltaisin kun olemme maastopyöräilemässä naisporukalla kolmisen tuntia. Vaikka on juuri syönyt ennen lähtöä niin nälkä on jo karmea kun saavun kotiin ennen ilta puoli kymmentä. Puuro häilyy mielessäni jo loppulenkistä. Avot kun saan höyryävän puuron nenän eteen niin sen paremmalle ei maistu mikään. Ja syömisen jälkeen masun viereen köllälleen😄 Puuro on vatsan ja mielen hemmotteluruoka!

    • ihana kuulla että on muitakin puuron rakastajia 😉

    • Sanopa muuta, mahtaa olla rankkaa. Elämän suurin tavoite on lavalla pyllistely ja parhaat pakarat – mun ulkonäkö, mun ruokavalio, mun treenit, mun ripsipidennykset, mun hiilaritankkaus.. oma perse menee kirjaimellisesti kaiken edelle. Jotenkin ei kauheasti irtoa myötätuntoa, ”nyyh kun en saa syödä puuroa kisadieetillä, siis tää on NIIIIN rankka laji”. Sitten on ne ihmiset, jotka tekevät oikeasti RASKASTA työtä, ja vielä muiden hyväksi; hoitajat, poliisit, palomiehet, sosiaalityöntekijät, kehitysvammaisten ja vanhusten kanssa työskentelevät jne.. Mahtaako olla heidän elämänsä helppoa ja hauskaa? Ei nyt oikein irtoa kunnioitusta, vaikka ootkin tietysti ”TOSI kova mimmi”, ja minä en vain tavallisena ihmisenä ymmärrä tämän hienon lajin jaloa merkitystä.. 😉 Onnea vaan elämääsi.

    • Heh. Olenkin odottanut, että milloin nää trollit löytää tänne. Kaikkea sitä ihmiset vaivautuukin kirjoittaan kommenttiboksiin. Jos niin vituttaa jonku blogi niin miksi sitä pitää lukea. Kai silloin voi käyttää aikansa paremminkin, kuin lietsoa omaa ärtymystään. Mutta ei, aina löytyy joku, jonka on vain pakko saada sanoa sinulle kuinka paska ja tyhmä hänen mielestään olet. Mitä siitä saa? Jotkut vaan rakastaa vihata.

    • 😉 Rakastajat rakastaa ja vihaajat vihaa, kaikkia en voi eikä pidäkkään miellyttää <3

    • Kauheeta jos kirjotukseni sai sinussa tälläisia fiiliksiä.. En ole kova mimmi jos tuntisit minut et väittäisi noin 😉 En elä pakarallen ja muutenkaan ulkonäkökeskeisesti. Arvostan suunnattomasti hoitoalan ihmisiä yms. mutta uskon, että hekin harjoittavat kutsumus ammattiaan! Enkä usko heidän kokevan kuitenkaan elämäänsä sen rankemmaksi tai ”tylsemmäksi”, päinvastoin. Oikein ihanaa syksyä sinulle ja positiivista mieltä 🙂

    • ”Sitten on ne ihmiset, jotka tekevät oikeasti RASKASTA työtä” Urpo 😀 Sä vertaat tässä nyt harrastusta työhön. Mistä sinä tiedät, vaikka ne hoitoalan ihmiset harrastaisi vapaa-ajallaan bikini fitnessiä tai vaikka tankotanssia? Onko sillä edes mitään väliä?

      Ja sitten… Miksi luet kisaajan/kisaajien blogeja, jos se saa sussa aikaan vain negatiivisia tunteita? Kauheaa itsensä kiusaamista. Hanki ihmeessä sinäkin elämääsi positiivisempaa sisältöä! Onnea vaan siihen.

    • 😉 Tunnen todella monta fitness ihmistä, jotka ovat hoitoalalla ja yksinhuoltajia he vasta kovia mimmejä ovatkin, ISO ARVOSTUS! <3

  2. Helppohan sitä on kotisohvalta arvostella. 🙂 Jokaisen arvostelijan kannattaa kokeilla itse kuinka kurinalaista elämää sitä saattaa joutua elämään jos on kunnon tavotteita esimerkiksi urheilussa tai vaikka vaan elämäntapojen muuttamisessa. Itse näin 20 kiloa laihduttaneena ja elämäntapani kokonaan muuttaneena ymmärrän Kristaa täysin ja tiedän kokemuksesta että aina ei ole helppoa kun kyse on vartalonmuokkauksesta. Se puuro voi kuulkaas olla hyvinkin merkittävä juttu…

    • Ihana Miia kiitos <3 Ja hei huikeeta tulosta oot tehnyt WAU, onneks olkoon! Jatketaan samaan malliin 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta