Erakoituminen #2weeksout

Henkisesti uuvuttava viikko on vihdoin ohi. Viikonlopun vietin koulunpenkillä opiskellen ja huomasin potevani sosiaalista väsymystä. On vaikea antaa uusille ihmisille itsestään mitään. Tuntuu jokseenkin pahalta tilanne, missä normaalisti olisin innoissani tutustumassa uusiin ihmisii, mutta tässä hetkessä haluaisin kiertää nämä tilanteet kaukaa.

Haluan kääntää sosiaalisen väsymyksen positiiviseksi, kerrankin en ole eniten äänessä ja seuraan tilanteita erinäkökulmista. On myös rauhoittavaa huomata itsestään stressaamaton puoli, mitä pidemmälle ja tiukemmalle dieettiä ruuvataan sitä vähemmän otan normaalisti stressaavista aiheista paniikkia.

image

Tunnevaihtelut ovat myös astuneet kuvioon. Lauantaisen aamulenkin päätteeksi sain kauhean itkukohtauksen, koska ikävöin vaan ystäviäni todella paljon. Illalla taas tuntui ettei mikään tuntunut miltään. Kuulostaa sekavalta ja voin kertoa, että siltä se myös itsestäni tuntuu.

Kun väsyn huomaan kaipaavani yksinäisyyttä enemmän ja enemmän. Tällähetkellä tuntuu etten saa mitään järkevää suustani ulos ja päälyö säännällöllisen epäsäännöllisesti tyhjää. Kotona ja ystäväpiirissäni tämä onneksi tiedostetaan ja minun annetaan olla omissa oloissa kun tarve sen vaatii <3

image
Väsynyt, mutta onnellinen!

Tilanne tasaantuu varmasti tämän viikon aikana kun saan tehdä juuri niitä asioita mitä rakastan ja minulla on paljon aikaa henkiseen- ja fyysiseen lepoon. Tämä viikko myös on viimeinen ”työviikko” salin puolella ennen viimeistelyjä Jyväskylän karsintoihin. Nyt tiristetään viimeiset mehut tytöstä!

Kuulostaako sosiaalinen väsymys tutulta?

kristaseuna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta