Jossain vaiheessa se muuttuu

Yksi pieni elämä, jolle on tullut aivan uusi merkitys. Vaikka tuhannesti kaatuisin ei muo enään voi haavoittaa. Viimeiset päivät ovat olleet elämäni rankkimpia. Sanoin eilen Jonillekkin, että tämä tuska on samanlaista, kuin viime vuonna kun muutimme erilleen. Ainoa asia mikä on eri, Joni tuli kotiin takaisin, Sofi ei enään tule..

Olin äitini kanssa tänään syömässä. Onneksi meillä on toinen toisemme ja saamme itkeä yhdessä <3 Suruun auttaa aika ja puhuminen. Meidän perheessä minä ja äiti olemme aina olleet todella herkkiä, mutta nyt meitä surijoita on neljä yhdessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni näen isäni herkistyvän ja se jollain tavalla helpottaa omaa suruani. Me ihmiset olemme erilaisia ja suremme eritavalla. Se mikä mielestäni on tärkeintä on puhuminen. Kuuntelijoita löytyy varmasti ja jossain vaiheessa huomaa, että kaikki tuska on puhutta ja jäljelle on jäännyt muistot kauneimmat.

DSC01087-01

Kun opin lapsena puhumaan olivat ekat toiveeni, että saisin koiran. Kinuin vuosia, kirjoitin jopa asiakirjan aiheesta ”minä Krista Janette Seuna lupaan ja vannon hoitaa pentua ikuisesti”. Vanhempani ovat lukuisia kertoja kiittäneet minua, koska olin sitkeä ja jaksoin toitottaa asiasta. Olisihan elämämmestä puuttunut iso pala.

DSC01032_1-01

Äiti oli tehnyt meille kaikille Sofin karvoista tupsut, jotka ovat nyt ikuisesti tallessa. Välillä tuntuu hyvältä ja hetken päästä romahdan, se kuuluu sututyöhön. Eräs viisasmies soitti minulle eilen ja sanoin ”jos se ei tuntuisi särkevän pahalta ei se olisi mitään merkinnytkään”, kiitos Toni <3

Sofi rakasti veneillä <3
Sofi rakasti veneillä <3

Itken, nauran, raivoon, eristäydyn jos siltä tuntuu, mutta tiedän palaavani vielä takaisin omana itsenäni. Tuhannesti kiitoksia koko perheeltäni lukuisista osanotoista <3