RAKENNA TALO, UNOHDA PARISUHDE

Paljon on toivottu postauksia meidän talon rakentamisesta,joten avataampas täällä hieman missä tällä hetkellä mennään. Meillä on käytännössä nyt koko talo pystyssä, joten fiilis sen suhteen on mieletön. Suunnittelimme tarkkan minkänäköisen talon haluamme ja paperilla (julkisivupiirrustuksissa) se näytti täydelliseltä, mutta pakko myöntää sen livenä olevan upeampi kuin osasin kuvitella. Se jotenkin sulautuu niin maisemaan ja näyttää hurjan isolta, mutta isohan se onkin 😀

Muutaman viikon Kastelli vielä tekee hommia ja sen jälkeen alamme rakentamaan ”sisälmyksiä” itse. Hensisesti varauduin, että tästä tulee todella rankka ajanjakso, mutta ei sitä oikeasti voi käsittää ennenkuin on tilanteessa itse. Ensimmäiset kuukaudet meni innostuneena räkäposkella päivästä toiseen, mutta nyt on minulle tullut myös turhautumisen tunnetta. Näinä kuuminä päivinä emme ole edes Mossin kanssa voineet mennä tontille, kun siellä on aivan liian kuuma meidän pikku herralle. Tonttimme on käytännössä montussa, johon tuuli ei tartu ollenkaan. Isäntä on siis yksin ollut siellä aina töiden jälkeen ja tullut vasta yöllä, kun olen nukkumassa.

Ihmiset sanoivat, että tämä on suhteen koettelemus ja jos tästä selviää, selviää mistä tahansa. Kyllä nyt myönnän, että vaatii paljon suhteelta jotta pääsee maaliin saakka yhdessä rakennusprojektissa. Vaikka kaikki muuten on todella hyvin niin parisuhteen ”hoitamiseen” yksinkertaisesti ei ole aikaa. Eli jos unelmoit talon rakentamisesta sinun on oltava valmis unohtamaan parisuhdeaika. Ainoa aika mitä meillä on ollut moneen kuukauteen on ollut tontilla. Ja siellä ei todellakaan leperrellä vaan tehdään töitä niskalimassa 😀 Parhaimmassa tapauksessa emme puhu mitään koko päivänä, kun teemme aivan eri hommia. Ja siinä on niin väsynyt ettei tahdo edes kuiva suu avautua.

Kävimme viimeksi ulkona syömässä kisailtana, arkisin ei mitään mahdollisuutta edes nähdä toista ja viikonloput menneet ilta 22-23 saakka tontilla. Toki olemme siellä ”ulkona” syöneet minä riisikakkuja ja Joni raejuustoa näin karrikoidusti, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Pakko myöntää, että hieman on jopa kiukututtanut kun yhteistä aikaa ei vain ole. Olen tuntenut itseni todella turhautuneeksi, kun en pääse auttamaan ja samalla super yksinäiseksi. Onneksi minulla on Moss <3  Tämä kaikki kuitenkin tehdään vain meidän tulevaisuutta varten ja minun on välillä mentävä itseeni asian suhteen. En pysty edes kuvittelemaan mitä tämä olisi, jos olisi vielä lapsi tässä sopassa.. Huh ei kyllä riittäisi huumori siihen! Helppoa tämä ei tottatotisesti ole varsinkaan tällaiselle stressaajalle, mutta herra näyttää ottavan lungisti. Hän ei stressaa ympäripyöreistä päivistä vaan mieluusti tekee vielä lisäksi ylitöitä omissa töissään!! Eikö sanonta ole, että tytär ”nai” isänsä kaltaisen miehen. Tämä pitää kohdallani 110% paikkaansa todella monessa asiassa.

Tulevana viikonloppuna meillä on ensimmäinen yhteinen vapaa viikonloppu piiiiitkään aikaan! Tämä on lyöty lukkoon jo kuukausi sitten, joten sen voimalla on jaksanut paiskia. Huomenna siis näämme ensimmäisen kerran tällä viikolla.